Kauniit puistomaiset hautausmaat on kuin luotu muistelupaikoiksi ja toivon lähteiksi. Niissä suuret elämän ja sen rajallisuuden kysymykset ovat luontevasti läsnä.

-Kristillisen uskon mukaan kuolemassakin on läsnä toivo iankaikkisuudesta, armosta ja rakkaudesta. Tyhjä risti muistuttaa ylösnousemuksesta, tiivistää Herttoniemen seurakunnan pastori Sari Oikarinen.

Hän on rakentanut Kulosaaren hautausmaalle Toivon puutarha -hiljentymispolun. Toivon puutarha on Tampereen seurakuntayhtymän, Vantaan ja Espoon seurakuntien, Sininauhasäätiön ja Pyhiinvaelluskeskuksen yhteishanke, joka on toteutettu Suomen evankelis- luterilaisen kirkon Kirkkohallituksen tuella. Toivon puutarhan verkkosivujen tekstit ja kuvat antavat omille ajatuksille ja tunteille aiheita ja virikkeitä.

-Hiljentymispolku taipuu moniin tilanteisiin. Se lohduttaa rakkaan haudalla käyvää surevaa yhtä lailla kuin häntä, jonka elämässä jotain on raskaana harteilla. Se antaa levollisen mietiskelyhetken, kun tarvitsee taukopaikkaa omassa arjessa. Myös elämäänsä tyytyväinen ihminen saa hiljentymispolulta lempeää lepoa ja ajattelun siemeniä. Ehkä elämää voi tarkastella erilaisesta näkökulmasta.

Hautausmaa on lohdutuksen, kauneuden ja toivon terapeuttinen, elvyttävä ympäristö.

‍Sari Oikarisen mielestä Toivon puutarhan pysähtymispaikat sopivat myös lapsille ja nuorille ohjattuna kävelynä. Ne tarjoavat mahdollisuuden käsitellä isoja kysymyksiä. Monissa teksteissä on myös kokemuksellisia elementtejä ja kysymyksiä, kuten ”mikä minulle on tärkeää?”. Vaikeidenkin asioiden äärelle voi päästä oman vanhemman tai tärkeän aikuisen seurassa.

Leposaaren ohjatulla avajaiskävelyllä 24.8. klo 15 kuljetaan hiljaisuudessa kahdeksan pysähdyksen matka. Puhelimeen voi ladata QR-koodeilla pysähdyspaikkojen tekstit, mutta niitä on myös paperilla saatavana. Kävely kestää vajaan tunnin. Avajaiskävelyn jälkeen voi Toivon puutarhan pysähdyspaikat vaeltaa omatoimisesti eri puolilta hautausmaata löytyvien qr-koodien avulla.

Sari Oikarinen on itse pappina jatkuvasti tekemisissä elämän rajallisuuden kanssa.

-Kulkiessani kiireettömästi hautausmaalla saan itsellenikin lohtua ja levollisemman mielen. Luomakunnan kauneus, vuodenaikojen muutokset, talven lepo ja uuden viriäminen keväällä puhuttelevat. Olen jo lapsesta asti pitänyt hautausmailla kuljeskelusta. Nuorena kirjoittelin mielelläni tarinoita, ja etsin hautausmailta erikoisia nimiä, joita merkitsin itselleni muistiin käytettäväksi tulevissa kirjoissa (joita en ole koskaan kirjoittanut). Sekä silloin että nyt tämän ikäisenä tervehdin myös ilolla oravia ja lintuja, joita usein hautausmailla näkee ja kuulee.