Jumalanpalvelukset vietettiin tyhjässä kirkossa etäyhteyksin - Harjoittelun ensimmäinen jakso osui pääsiäiseen ja tiukkojen koronarajoitusten aikaan

Olen opiskellut teologiaa Helsingin yliopistossa vuodesta 2017 lähtien. Kun koitti työharjoittelun aika, matkustin Helsingin toiselta laidalta Kannelmäkeen. Harjoitteluni toteutui pääsiäisenä, joka on kirkkovuoden kulta-aikaa sekä kesäkuussa, jolloin on mahdollista päästä näkemään ja kokemaan rippikouluelämää.

Pääsiäisenä koronarajoitukset olivat tiukemmillaan ja hieman jännitin, että onnistuuko harjoitteluni. Olin itsekin ollut karanteenissa jo kolme kertaa koronalle altistumisen vuoksi.

Minulle oli aivan uusi kokemus olla kameran edessä.

Harjoittelu toteutui ja ensimmäiseksi sain osallistua pääsiäisaiheisten videotaltiointien tekoon Kannelmäen seurakunnan Facebook-sivuille. Minulle oli aivan uusi kokemus olla kameran edessä ja hetken sainkin itseni kanssa painia, että uskalsin. Mutta eihän minulla ollut mitään hätää, kun olin Sirkun ja Konstan ammattitaitoisessa ja osaavassa seurassa.

Jumalanpalvelukset vietettiin tyhjässä kirkkosalissa myös kameran välityksellä. Minusta tuntui aluksi vaikealta katsoa kameraan ja kuvitella ihmisiä kuvaruudun toisella puolelle, mutta siihenkin pikkuhiljaa tottui. Pääsiäisen ajalta jäi myös vahvasti mieleeni aution kirkkosalin kauneus auringon valon sävyttäessä eri värejä lasimaalauksen kautta saliin.

Toinen jakso toi monipuolisen kuvan seurakunnan työstä ja ihmisen elämän eri vaiheista

Kesäkuun harjoittelu alkoi päivärippikoululla Malminkartanon kappelilla. Kappeli sijaitsee pienen kukkulan päällä Malminkartanon ytimessä. Juna-asemalta käveltäessä ja noustessa mäen päälle tuntui välillä kuin astuisi eräänlaiseen rinnakkaistodellisuuteen, vehreyden lämpöiseen syliin.

Aurinko paistoi ja luonto oli kauneimmillaan. Ilolla sain huomata, kuinka nuoret ovat viisaita ja kohteliaita ja heillä on kyky keskustella vaikeistakin asioista. Sain myös ihailla isosten reipasta ja rohkeata toimintaa päiväleireillä, vaikka koronarajoitukset ovat vaikuttaneet yhtä lailla isosten tapaamisiin. Kiitollisena sain päivittäin syödä myös Tomi-kokin loihtimia maukkaita lounaita ja välipaloja, joita oli valmistettu esimerkiksi hävikkiruoasta.

Oli etuoikeus päästä seuraamaan ihmisten tärkeimpiä ja mieleenpainuvimpia hetkiä.

Harjoittelussani sain näköalapaikan papin ja kanttorin työhön, hieman sain myös kurkistaa diakonin, suntion, kirkkoherran ja lapsityöntekijöiden toimia. Voin vain ihailla, kuinka taidokasta ja sydämellistä työtä kaikki työntekijät tekevät. Maailmassa tarvitaan paikkoja, jossa elämä otetaan tosissaan, eikä päätöksiä ohjaa rahan ja vallan tavoittelu. Tarvitsemme läsnäoloon kykeneviä ihmisiä ympärillemme voidaksemme hyvin ja kasvaaksemme ihmisinä.

Elämme toistemme katseessa.

Kesäkuussa sain myös seurata hautaan siunaamista, kastetilaisuutta ja vihkikeskustelua. Kirkollisissa toimituksissa on elämä vahvasti läsnä. Jokaisen aika kuoleman suhteen koittaa ja se on hyvä välillä muistuttaa mieleen. Vaikka hautajaisissa suru ja joskus lohduttomuus ovat päällimmäiset tunteet, niin yhtä aikaa läsnä on kuitenkin rakkaus ja toivo. Yhtä lailla kuin hautajaiset, niin kaste ja avioliittoon vihkiminen ovat myös rakkauden juhlaa. Ne todistavat ihmisten välisestä rakkaudesta ja Jumalan rakkaudesta ihmisiä kohtaan. Olen kokenut olevani etuoikeutettu, kun olen päässyt seuraamaan ihmisten tärkeimpiä ja mieleenpainuvimpia hetkiä.

Kesäkuussa koronarajoitukset hellittivät ja seurakuntalaiset pääsivät osallistumaan jumalanpalvelukseen Kannelmäen kirkossa. Sain huomata, että erilaisten ja eri-ikäisten ihmisten läsnäolo ja yhdessä tekeminen on se juttu. On aivan eri asia puhua kameralle kuin ihmisille. Me elämme toistemme katseessa.

Sain oppia paljon harjoitteluni aikana papin työstä, mutta paljon myös itsestäni. Kiitos kaikille, kun otitte minut vastaan.

Aurinkoista kesää toivottaen

Heli Malassu

(Kuvassa Heli Kannelmäen kirkossa pitkäperjantain hartausvideolta otetussa kuvassa.)