”Muuttakaa maailmaa paremmaksi, se on totuuteen ja rakkauteen uskovan kristityn tehtävä ja siihen päivän evankeliumissa Jeesus antaa meille luvan ja rohkeuden.” saarnasi Kallion seurakunnan kirkkoherra Riikka Reina Valtiotieteellisen tiedekunnan ekumeenisesessa promootiojumalanpalveluksessa.

Promootio järjestettiin perjantaina 20.5. teemalla It’s not our revolution, if we all can’t dance. Teema haastaa pohtimaan, kuinka voimme omalla toiminnallamme muuttaa maailmaa niin, että ketään ei jätetä jälkeen. Saarnaajavalinnan taustalla vaikutti Kallion seurakunnan osallistuminen tasa-arvokeskusteluun sekä kirkon sisällä että laajemmin yhteiskunnassa. Reina kannustaakin saarnassaan asettumaan rohkeasti kaiken elämän puolustamiseen:

”Toivon että kirkosta kantautuu arkeenne ja tehtäviinne, olivatpa ne tiedeyhteisössä tai muualla, viesti, joka kannustaa totuuden etsimiseen rakkauden silmälasien kautta, kannustaa rohkeaan kaiken elämän puolustamiseen ja määrätietoiseen asettumiseen niiden rinnalle, jotka ovat jääneet ja jäämässä ulkopuolelle tai pelkäävät maailmaa.”

‍

Riikka Reinan promootiosaarna 20.5.2022

Joh. 16:5–15

Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 16t.

Jeesus sanoi:

”Nyt minä menen hänen luokseen, joka on minut lähettänyt. Kukaan teistä ei kysy minulta, minne minä menen, vaan sydämenne on täynnä murhetta sen johdosta, mitä teille sanoin. Mutta minä sanon teille totuuden: teille on hyödyksi, että minä menen pois. Ellen mene, ei Puolustaja voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne, ja hän tulee ja paljastaa, että maailma on väärässä, hän paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio. Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun, vanhurskaus tulee julki siinä, että minä menen Isän luo ettekä te enää näe minua, ja tuomio on siinä, että tämän maailman ruhtinas on tuomittu.

Paljon enemmänkin minulla olisi teille puhuttavaa, mutta te ette vielä kykene ottamaan sitä vastaan. Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva. Hän kirkastaa minut, sillä sen, minkä hän teille ilmoittaa, hän saa minulta. Kaikki, mikä on Isän, on myös minun. Siksi sanoin, että hän saa minulta sen, minkä hän teille ilmoittaa.”

Arvoisa promoottori, hyvät yliopistoyhteisön jäsenet, Dear friends in Christ, Hyvät Jumalalle rakkaat

Luulen, että allekirjoitatte kanssani väitteen, että totuuden ja tiedon etsiminen on palkitsevaa. Te olette intohimoisesti etsineet totuutta, ja ehkä löytäneet palan siitä, ja tänään saatte juhlia sitä.

Totuuden etsiminen on myös jotain, joka yhdistää kirkkoa ja yliopistoa. Sekä kirkko että yliopisto ovat perinteisesti totuusyhteisöjä. Kirkko ja yliopisto ja me sen jäsenet, molemmat olemme omalla tavallamme sitoutuneet totuuden etsimiseen. Ja siihen, juuri siihen totuuden etsimiseen, niin kirkko kuin tiedeyhteisökin, voivat myös kompastua.

”Sanning utan kärlek är brutalitet, kärlek utan sanning är sentimentalitet”. Tämä ehkä monelle teistä tuttu ajatus muistuttaa raa’an yksinkertaisesti siitä, että tarvitsemme sekä totuutta että rakkautta. Toinen ilman toista ei toimi, vaan voi tuottaa suoranaista vaaraa. Jos jotakin vaan sanotaan totuudeksi, eikä välitetä sen seurauksista tuloksena on todennäköisesti inhimillistä kärsimystä tai tuhoa.

Saatte ehkä kiinni ja löydätte esimerkkejä ruoskan tavoin toimivasta totuudella räiskimisestä. Kirkosta, yliopistosta tai päivän sanomalehdistä.

On myös niin, että rakkaus ilman totuutta tuottaa hyväntahtoista lässytystä, joka on onttoa ja murentuu käsiin, kun sitä vähänkin arki tai elämä koettelee. Sellaisiakin esimerkkejä löytänette ajastamme. Ja siksi Sinua hyvä tiedeyhteisön jäsen tarvitaan mukaan rakastamaan.

Tässä ajassa olen kuitenkin eniten huolissani siitä, että siellä missä ylläpidetään totuutta ilman rakkautta yhteisönä, rakennetaan muureja ja teljetään portteja. Totuudelle uskolliseksi itsensä määrittelevä joukko katsoo karsaasti muita ja pitää tarkan huolen siitä, keitä päästetään porteista sisään. Puhun tässä siis sekä kirkosta että yliopistosta, mutta myös yhteiskunnasta ja maailmasta laajemmin. Puhun meistä ja teistä jokaisesta. Yhteisöllisellä totuuden etsimisellä on riskinsä.

Totuuden henkeä etsiessämme on hyvä huomata, ettei se ole yhden ihmisen tehtävissä. Olet tarvinnut tieteelliseen totuuden etsimiseen ystäviä, kumppaneita, aiempia tutkimuksia ja ohjaajia. När den kristna kyrkan talar om sanning den alltså om en sak som är gemensam för alla människor. Just på grund av att sanning är kollektivt, vill vi ständigt återkomma till frågon hur rättvis och godhet förverkiligas i det mänskliga livet.

Oikea totuudenetsijä ei siis kulje yksin oman totuutensa kanssa, vaan varmistaa kaikille mahdollisuuden etsiä totuutta. It´s not our revolution, if we all can´t dance, kuten promootiojulistuksessanne toteatte.

Näissä promootioissa lauletaan usein runoilija, professori Sakari Topeliuksen sanoittama kouluun ja opintoihin usein liittämämme virsi Totuuden Henki. Virren sanoihin palatessamme huomaamme, että vain ensimmäinen säkeistö puhuu varsinaisesti opinnoista ja totuuden etsimisestä yksilötasolla. Tuon ensimmäisen kohdan jälkeen huomio siirtyy yhteisöön, luomakuntaan ja edelleen Kristukseen.

Viimeisessä kahdessa säkeistössä puhe on sitten vain siitä, kuinka Kristus johtaa seuraajiaan. Seuraajat ovat tien kulkijoita. Totuuden Henki ohjaa heitä elämässä armon ja valon avulla.

Totuus on aina meitä ihmisiä suurempi. Tässä promootiossa juuri tänne kirkkoon tulo muistuttaa siitä, ettemme omin keinoin kykene saavuttamana koko totuutta, emmekä edes parantamaan maailmaan. Joudumme tulemaan pyhän Jumalan kasvojen eteen ja pyytämään, että hän auttaisi meitä. Sen lupauksen päivän evankeliumi meille antaa. Vaikka totuus meidän käsissämme vääristyy tai siitä uupuu rakkaus, niin Jumala on luvannut lähettää Pyhän hengen, joka evankeliumin sanoin, johtaa meidät ”koko totuuteen”, siihen, jossa on mukana myös rakkaus. Silloin, kun olen epäonnistunut tai eksyksissä, minulla on lupa pyytää apua.

Tässä tänään luetussa vähän vaikeaselkoisessa evankeliumissa on liikettä, ehkä jopa tanssia. Mennään, mennään pois, tullaan takaisin, johdetaan, kuljetaan. Monta verbiä, jotka kuvaavat liikettä. Silti kristityn ja kirkon elämää joskus kuvataan pysähtyneeksi, pölyttyneeksi. Minä uskon, että pysähtyneisyys nousee ihmisen tarpeesta puolustautua ja sulkeutua, se ei nouse Kristuksen käskystä tai lupauksista, saati Jumalan rakkaudesta.

Pysähtymistä ei tapahdu vain kirkossa. Missä tahansa yhteisössä, ehkä tiedeyhteisössäkin, voi syntyä houkutus kääntyä sisäänpäin ja sulkeutua oman maailmansa sisään. Talouden epävarmuuden, ympäristökriisien, epämääräisen uhan ja hallitsemattoman muutoksen kokemuksen keskellä nousee halu suojautua ja turvata oma tilanne:

Mitä suurempi on epävarmuus ja turvattomuuden kokemus, sitä suurempi on myös ulkopuolelle jäämisen pelko ja sitä haavoittavampaa on ovien taakse jääminen, jääminen osattomaksi tanssista. Ihmisen kysymykseksi tulee, kuulunko ollenkaan ihmisten joukkoon ja joudunko kantamaan sivuun jäämisen ja kelpaamattomuuden häpeää. Pysähdytään, rakennetaan muurit, ei päästetä ketään sisään, me suljemme ulos.

Tästä on kyse myös valitsemassanne promootion tunnuksessa.

Te, arvoisat valtiotieteilijät ja läheisenne, olette ottaneet toisenlaisen katsantokannan elämään.

The scientific community has a lot to offer and a great responsibility in societal decision-making. It is wise to use research results when developing society and making good, sustainable decisions. I think it is wise also to use love, that power which can together whit truth change world better.

Tänään ovat sekä kirkko että yliopisto liikkeessä kauttanne ja kanssanne. Te kuljette yhdessä kulkueena, pysähdytte kirkkoon ja lähdette jälleen avoimista ovista jatkamaan tehtäviinne. Toivon että kirkosta kantautuu arkeenne ja tehtäviinne, olivatpa ne tiedeyhteisössä tai muualla, viesti, joka kannustaa totuuden etsimiseen rakkauden silmälasien kautta, kannustaa rohkeaan kaiken elämän puolustamiseen ja määrätietoiseen asettumiseen niiden rinnalle, jotka ovat jääneet ja jäämässä ulkopuolelle tai pelkäävät maailmaa.

Kun puolustatte rohkeasti, jopa vallankumouksellisen rohkeasti, totuutta ja rakkautta, te toimitte evankeliumin käskyn mukaisesti. Muuttakaa maailmaa paremmaksi, se on totuuteen ja rakkauteen uskovan kristityn tehtävä ja siihen päivän evankeliumissa Jeesus antaa meille luvan ja rohkeuden. Siihen te saatte myös tästä kirkosta totuuden puolustajan Jeesuksen lupauksen mukaisesti rinnallenne.

”Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden.”