Myös kirkossakäynti on erilaista lasten kanssa kuin itsekseen. Tässä neljä vinkkiäni kirkkovierailuihin lasten kanssa:

1. Käy messussa!

Saan itseni joskus kiinni ajatuksesta, että mikäli vien lapseni messuun, niin häiritsen muiden hartautta ja rukousta. Suomessa istuukin syvällä melko vihamielinen suhtautuminen lapsiin, joskus seurakunnissakin. Tiedän vanhempia, joita on suoranaisesti moitittu siitä, että ovat tuoneet lapsensa yhteiseen palvelukseen. Voin silti pappina vakuuttaa, ettei mikään tuota yhtä montaa hymyilevää kasvoa seurakuntaan kuin lapsen läsnäolo messussa. Ja jos jota kuta lapsi häiritsee, niin se on heidän ongelmansa!

2. Älä murehdi rukouksen laadusta!

Rukouselämä muodostuu erilaiseksi lapsen kanssa kuin yksin. Lapsen kanssa ei välttämättä voi sulkea silmiään hiljentyäkseen tai vaipua syvälle omiin ajatuksiin, kun on pieni huolehdittavana. Mutta silti voit seurata mitä liturgiassa tapahtuu, ja harjoitella sisäistä tyyneyttä ja läsnäoloa, kun lapsi ei meinaa millään rauhoittua tai luulet tuntevasi seurakuntalaisten pistävät katseet selässäsi.

Lapsi tuo mahdollisuuden yhteiseen iltarukoukseen (edelliseen sanaan hyperlinkki https://haapajarvenseurakunta.fi/seurakunnan-tyoalat/toimintaa-lapsille-nuorille/rukouksia-lasten-kanssa/ ). Rutiinit tuovat tutkitusti turvaa lapsen elämään, niin myös iltarukous.

3. Muista eväät!

Vaikka messussa ruokitaan Taivaan Leivällä ehtoollisessa, voi pienemmälle väelle omatkin eväät tehdä hyvää. Rusinarasia tai muutama muumikeksi voivat välillä tarjota ratkaisevan hengähdyshetken vaikkapa saarnan pointin kuulemiseen. Ja hei, kirkossa saa imettää!

Tärkein ateria on kuitenkin ehtoollinen, ja sinne yhdessä perheenä käyminen. Polvistuminen alttarille perheenä rakentaa paitsi yhteyttä Jumalaan, myös yhteyttä perheen jäsenten välille. Alttarin toiselta puolelta näkee usein suuria tunteita, kun lapsen kanssa polvistutaan yhdessä alttarikaiteelle.

Lapsi voidaan joko siunata, tai hänelle voidaan jakaa Kristuksen ruumis ja veri, leipä ja viini.

4. Opettele Jumalan läsnäolon tuntemista arjen hetkissä!

Jumalan kohtaaminen ei rajoitu messuun. Opettele (hektisenkin, huh!) lapsiperhearjen keskellä tunnistamaan, miten Jumala on elämässäsi läsnä. Voit kerrata päivän tapahtumia ennen nukahtamista illalla, ja yrittää katsella missä hetkissä tunnet, että Jumala oli erityisesti läsnä päivän aikana. Mieti myös hetkiä, joissa voit kasvaa seuraavana päivänä, myös kasvattajana. Anna päiväsi, tuleva yösi, ja seuraava päivä Jumalan haltuun.

Taaperon kyselyiän alkaessa ei kannata säikähtää vaikeitakaan kysymyksiä, lasten kanssa saa ja kannattaa puhua Jumalasta. Silloin saattaa itsekin oppia tuntemaan Jumalaa uudesta näkökulmasta!