1. Ei ole pakko puhua!

Usein morsiamen isän, bestmanin, kaason jne. odotetaan pitävän puhe häissä. Muista kuitenkin, että ei ole mikään pakko pitää puhetta, jos ei halua, tai haaste on liian pelottava tai ahdistava.

Pakotettuna puhumisen kuulee puheesta, ja se saa olon vaivaantuneeksi.

Oman ”paikkansa” voi täyttää vaikkapa toivottamalla ihmiset lyhyesti tervetulleeksi.

Tai nostamalla maljan hääparin rakkaudelle/onnelle/suurelle päivälle, tai vaikkapa valitsemallaan mietelauseella, runolla tai laululla.

2. Mitä haluat sanoa?

Moni kuitenkin haluaa puhua läheisten ihmisten juhlassa, ja hyvä niin.

Puhetta valmistellessa kannattaa miettiä, mikä on lopulta se yksi asia, jonka haluan hääparin tästä puheesta muistavan.

Valitettavasti hääpuheessa asioita voi valita vain yhden, ja puhua siitä.

Tämä auttaa myös rajaamaan puheen kestoa sopivaan mittaan, ettei häävieraiden katse ala pyöriä katossa.

Kun mietit asiasi huolella, ei huomio karkaa myöskään liian kauas hääparista.

3. Käytä mikrofonia!

”En varmaan tarvitse mikkiä, kun mulla on niin kantava ääni”, on minulle merkki, etten aio keskittyä seuraavaan puheeseen.

Vaikka lähipöydät saattaisivatkin nyökytellä hyväksyvästi kuulevansa, ei takapöytään sijoitetut työkaverit ja hulttiofrendit kuule mitään, vaikka ponnistelisivatkin.

Älä myöskään pidä mikrofonia vatsan seutuvilla, vaan nosta se rohkeasti lähelle suuta.

Jos mikrofoniin puhuminen tuntuu ylivoimaiselta, palaa kohtaan yksi.

4. Kerro tarina.

Kerrotut tarinat ovat läpi vuosituhansien olleet tapa, jolla on välitetty eteenpäin yhteisölle tärkeitä asioita ja ajatuksia. Tarinat on helppoa muistaa.

Niinpä kun olet valinnut asian, jonka haluat sanoa, mieti voitko kertoa jonkin tarinan tai esimerkin, jossa puheesi kärki tulisi hyvin esille.

Rohkaisen myös käyttämään yllättäviä vertauskuvia, jotka voivat nousta omasta osaamisestasi.

Vaarana toki on liian pitkäksi venyvät aasinsillat, mutta testaa puhettasi lähipiirillesi, varmistuaksesi siitä, että tarinasi/esimerkkisi on ymmärrettävä.

5. Harjoittele!

Muista, että kun puhe on kirjoitettu paperille, ei se ole vielä valmis. Puhetta pitää harjoitella.

Harjoittelun kautta huomaat yleensä kohdat, joissa jaarittelet, tai olet epäselvä jopa itsellesi. Ilman harjoittelua eivät tunteesi, persoonasi, ja lämpösi välity kuulijoille tavalla, jota toivoisit.

Lisäksi vain harjoittelemalla huomaat kohdat, joita vaikkapa äänenpainon muutoksella, kannattaa puhetta pitäessä korostaa.