Harva muistaa, että aikoinaan valpuriksi kutsuttu kevään juhla oli alun perin kirkollinen juhlapyhä, jota vietettiin abbedissa Walburgan pyhimykseksi julistamisen kunniaksi. Walburga oli 700-luvun Saksassa vaikuttanut uranainen. Edes katolinen kirkko ei enää juhli häntä, tilalla on pyhän Joosef työläisen päivää. Se on omistettu Jeesuksen isälle, joka oli puuseppä. Katolisessa kirkossa vappu on papeille harvinainen vapaapäivä.

Jeesus ei opetuslapsineen tiettävästi vappua viettänyt, koska juhla on myöhäsyntyisempi. Toisaalta nasaretilainen oli ammatiltaan rakennusduunari, joten vapun työnväenluokkaiset tunnelmat eivät olisi olleet hänelle vieraita. Periaatteessa kirkoissa kautta maan on käynnissä iloluonteinen pääsiäisen jälkivietto, joten ei tässä mistään hartauden rikkomisestakaan ole kyse

Helsingin luterilaisissa seurakunnissa otetaan osaa vapun juhlintaan. Monilla kirkoilla on erilaisia tapahtumia sekä vappuaattona että vapunpäivänä. Jotkut Jeesukseen erityisesti rakastuneet ovat vuosien varrella järjestäneet työväenliikkeen vappua muistuttavia Jeesus-marsseja Helsingissäkin. Tämä tapahtuma on kuitenkin jäänyt melko marginaaliseksi verrattuna esimerkiksi toiseen kansanjuhlaan, Pride-kulkueeseen. Merkittävää on, että Kirkko Helsingissä osallistuu vahvemmin täistä kahdesta tapahtumasta sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä, tasa-arvoa juhlistavaan Prideen.

Joku humoristi on ehdottanut, että nyt kun tällä kertaa vappupäivää seuraa sunnuntai, niin seurakuntien olisi pitänyt järjestää katumusmessuja. Kirkot olisivat avanneet ovensa edellisenä päivänä liikaa juhlineille. Avoimien ovien messu olisi ilkikuristen suunnitelmien mukaan tuonut rohkeutta pyytää tyhmiä lausuntoja, harkitsemattomia tekoja ja tyhjentynyttä lompakkoa anteeksi. Tämä kuvitelmien sielunhoidollinen ja lohdullinen messu olisi tarjonnut mahdollisuuden toivottaa satunnaiselle vappuheilalle hyvää jatkoa muissa maisemissa, jos yhteinen tulevaisuus syystä tai toisesta ei näytä todennäköiseltä. Tämä messu olisi voinut sopia suomalaiseen mielenmaisemaan, kuin vappunaamari teekkarin kasvoille?

Jan Ahonen

Kirjoittaja on Kirkko Helsingissä verkkotuottaja ja pastori

‍