Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 17, jakeet 20-24

Kun fariseukset kysyivät Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta tulee, hän vastasi: "Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Eikä voida sanoa: 'Se on täällä', tai: 'Se on tuolla.' Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne."

Opetuslapsilleen hän sanoi:

”Tulee aika, jolloin te toivotte näkevänne edes yhden Ihmisen Pojan päivän mutta ette saa nähdä. Teille sanotaan silloin: ’Hän on tuolla’, ja: ’Hän on täällä’, mutta älkää lähtekö minnekään, älkää juosko perässä. Sillä niin kuin salama välähtää ja valaisee taivaan äärestä ääreen, niin on Ihmisen Poika oleva ilmestymisensä päivänä.”

Kun fariseukset kysyivät Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta tulee, hän vastasi: "Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Eikä voida sanoa: 'Se on täällä', tai: 'Se on tuolla.' Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne."

Opetuslapsilleen hän sanoi:

”Tulee aika, jolloin te toivotte näkevänne edes yhden Ihmisen Pojan päivän mutta ette saa nähdä. Teille sanotaan silloin: ’Hän on tuolla’, ja: ’Hän on täällä’, mutta älkää lähtekö minnekään, älkää juosko perässä. Sillä niin kuin salama välähtää ja valaisee taivaan äärestä ääreen, niin on Ihmisen Poika oleva ilmestymisensä päivänä.”

Olemme kuulleet kolme Raamatun tekstiä. Vanhin niistä luettiin Jesajan kirjasta: kyse on Persian hallitsija Kyyroksen ajasta, siitä, kuinka hän salli pakkosiirtolaisuudessa olleiden juutalaisten palata Jerusalemiin ja aloittaa Toisen temppelin rakentaminen, Sitten kuulimme Herran veljen Jaakobin nimiin kirjoitetusta kirjeestä. Flavius Josefus kertoo, kuinka Jaakob surmattiin joko 62 tai 63 jKr. Kenties Jaakobin ja Jeesuksen äiti Maria oli tuolloin vielä elossa. Ja sitten: itse luin Luukkaan evankeliumin kohdan. Se lienee 90-luvulta. Olemme historiallisten tekstien äärellä.

”Konalan kolmiosta Dubliniin.” Muistan tällaisen otsikon ilmeisesti Suosikki lehdestä, saattoi toki olla joku muukin, sivulta, jossa ennekoitiin eurovision laulukilpailuja vuonna 1971. Lehdestä repäisty sivu oli synnyin kotini ulkoaitan vintillä Vaalassa. Euroviisut järjestettiin Dublinissa Irlannissa, koska Dana All kinds of everything oli voittanut vuonna 1970. Tämä muistikuva Konalasta tuli välittömästi mieleen, kun katsoin Pitäjänmäen seurakunnan historiaa. Konalan kolmiosta lähtivät Dubliniin Markku Aro ja Koivistolaiset. Tie uuteen päivään. Minä tervehdin teitä, kiitän Maika Vuorta kutsusta. Terveiset Mikkelistä.

”Minä sanon teille, ystävilleni: Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta joiden valta ei ulotu sen pitemmälle.” Olen ollut jollakin tapaa kiinni tässä Jeesuksen sitaatissa kenties viimeisimmän kuukauden ajan. Tämä kohta liittyy mieleen, ihmisen hallintaan sisältä päin. Ruumis on katoavainen, ruoste raiskaa, koit ja aika syö, niin kuin voimallisen bändimme TCSR yksi riimi menee. Mutta mieli, se on ikuinen.

”Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.” Tämän valtakunnan tuloa ei voi tarkkailla, Jeesus kertoi aikoinaan fariseuksille. Uskon tietäväni, mihin tämä lausunto liittyy. Jeesuksen aikana koottiin Tooran keskeisen sisällön opettamista: joka on tässä kokoamisessa mukana ei hajota, vaan on osallinen jostakin merkittävästä. Missä kaksi tai kolme on koolla, siellä on totuusyhteisö, joka kutsuu mukaan myös yliajallisen, kenties tuolloin jo ajateltiin Pyhän Hengen läsnäoloa. Toisaalta, kun Jeesus puhuu opetuslapsilleen, ”jos teille sanotaan, Hän on tuolla tai Hän on täällä” älkää uskoko. Tämä lausunto palautunee Jeesuksen jälkeiseen aikaan, juutalaiskapinaan Roomaa vastaa, hetkiin, jolloin Jerusalemin Toinen temppeli hävitettiin. Tuolloin nousi vääriä profeettoja, joista joidenkin toimien seuraukset Rooman sotavoimien tuhotöissä olivat kauheita. Flavius Josefus kirjoittaa myös näistä vääriksi osoittautuneista profeetoista ja uskomuksista.

”Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.” Meidän mielistämme käydään kovaa taistelua. Olemme osallisia, kohteita, ihan kuinka itse kukin tahtoo osansa määritellä. 24/7 maailman on armoton ja jakava. Aihepiirit ovat lukuisat, jako kahteen on väistämätön, olet joko puolellamme tai meitä vastaan. Älkää kuitenkaan pelätkö niitä, joilla on valta ruumiiseen vaan niitä, joilla on valta sekä ruumiiseen että mielen ja sielun syöksemiseen helvetin tuleen. Mitä tämä tarkoittaa?

Kyse lienee elämän mielekkyydestä. Jos jalkasi viettelee sinua, hakkaa se poikki, jos silmäsi, sokaise se. Parempi on jalkapuolena mennä elämään sisälle kuin molemmat jalat tallella joutua kadotetuksi, tai silmäpuolena taivaaseen kuin molemmat silmät tallella ikuiseen tulee. Ilmeisesti tämä puhe on mm. sen kohdan kommentointia, joka Danielin kirjan 12 luvussa menee näin: monet nousevat tuolloin ylös, toiset kunnian ja toiset häpeän ylösnousemukseen. Danielin kirjan kohtaa viittaa kauheisiin tapahtumiin Syyrian kuninkaan Antiokos IV Epifaneen suorittamaan juutalaisvainoon, temppelin häpäisyyn sekä ennen muuta siihen, että monet juutalaisten johtajista olivat alkujaan mukana juutalaisuuden hellenisoinnissa, perinteisen juutalaisen elämäntavan mukauttamisessa kreikkalaiseen elämäntyyliin. Tämä oli kirjoittajien mukaan häpeällistä, ikuisen häpeän heille takaa teksti, joka vuosituhansien jälkeen yhä luetaan. Ymmärtääkseni perinteisesti tuomiosunnuntaina luettavassa Matteuksen evankeliumin kohdassa on kyse samasta asiasta: kunniallisesta ja häpeällisestä elämästä, mittarina on toinen ihminen.

Juutalaisessa perinteessä opetettiin, että tämä toinen, oikeamielinen mittari on Abel: veljensä surmaamaksi joutunut oikeamielinen tuntee kenen tahansa, jokaisen ihmisen pahuuden. Siksi hän on se, joka teot punnitsee.

Kunnian ylösnousemus Danielin kirjassa viittaa niihin, jotka ovat ”opastaneet monia vanhurskauteen”, he ”loistavat kuin taivaan tähdet”. He olivat oikeita opettajia. Jeesuksen elinaikoina oli käynnissä sen tiedon kerääminen, jossa hahmotettiin lain oikeaa tulkintaa, kerättiin aineistoa, jossa myöhemmin tuli suullinen traditio, ja sitten aikanaan Talmud. Syntyvän kristinuskon puolella Uuden testamentin tekstit ja varhaiset apostolien opettamat kannat tulivat merkityiksi ylös. Kysymys molemmilla puolin oli elämän mielekkyydestä: Yhdestä Jumalasta, uskollisuudesta Hänelle, kultaisen säännön ja lähimmäisenrakkauden tulkinnasta. Ne, jotka näissä kysymyksissä, erityisesti suhteessa Yhteen Jumalaan, erehtyisivät, olisivat altistuneet niille, jotka voivat surmata sekä ruumiin että sielun.

On kovin vaikea hahmottaa tätä aikaa, uuden kirkkovuoden alkua, maallisen kalenterin vuoden 2023 loppua. Monet altistuvat, monet kaatuvat, jotkut kenties nousevat. Sota on todellisuutta. Näemme hirveitä kuvia ja täysin toisiinsa liittymättömiä asioita. Esimerkiksi näin voi mennä. Samaan aikaan, kun Jemenin mies tulee polkupyörällä Raja-Joosepin raja-asemalle ilman papereita, meille kerrotaan uutisissa kuinka valtakunnansyyttäjä pohtii mahdollisuutta valittaa Korkeimpaan oikeuteen Päivi Räsäsen asiassa. Tämä on aika, jolloin Marin menee kalleimpaan sviittin, ja jolloin Saulin aika päättyy. Maailma ei ole yhteismitallinen. Se on absurdi, järjenvastainen, mutta yhtä aikaa myös tavoittamaton. Missä on tieto? Missä on ymmärrys? Mikä on oikein, hyvää ja totuudellista? Mikä on väärin, pahaa ja valheellista? Ei ole helppoa erottaa, ei. Mitä tarkoittavat Jeesuksen perintösanat ihmisille: ”Minä en tunne teitä!”

”Harjoita sisällistä tykökäymistä sen Vapahtajan kanssa, joka on tiedossasi ja ymmärryksessäsi.” Ukko-Paavo aikoinaan erotti tiedon ja ymmärryksen. Me voimme ymmärtää tämän erotuksen. Mutta mikäli olemme rehellisiä ja kysymme itseltämme, millainen vapahtaja meillä on tiedossa ja ymmärryksessä, lienemme useaan kertaan vaikeuksissa. Puhumattakaan siitä valtavan suuresta väestönosasta, joka on täysin tietämätön kristinuskon asioista, saati herännäisyyden ja Ukko-Paavon hiuksenhienoista nyansseista.

Se Raamatun tekstien kielikuva on liiankin todellinen, joka sanoo: ”Luomakunta huokaa kuin synnytystuskien alla.” Odotamme vapautta, helpotusta, mutta vaikka huudan ääneen ”mut se pois ei mee”. Jeesus sanoi ihmisen olevan arvokkaampi kuin kaikki varpuset. Bonhoefferin perintönä osa meistä kristityistä ajattelee, että Jumala työnnetään jatkuvasti ristille maailmassa, maailmassa, josta emme voi vapautua. Emme voi vapautua maailmasta paitsi ihmisten, myös itse luonnon takia: on luontokato, on ennallistaminen.

On uusi vaade jokaisen aiemman vaateen vieressä. Näinä aikoina tulee ajatella kaikkea elämää yhtä arvokkaana. Ehkäpä voimme lukea Jeesuksen sanat ihmisestä varpusta arvokkaampana siinä valossa, että voimme jakaa toisen ihmisen kanssa jotakin eri tasolla ja eri lailla kuin jonkun muun luontokappaleen. Ei ollut ihmisen hyvä olla yksin, todettiin jo Ensimmäisen Mooseksen kirjan ensilehdillä.

Yhteys toiseen luo ihmisen. Tätä kykyä olemme kadottamassa, olemme kaikella lailla vaarassa jäädä hajottajien armoille. Eikä heidän joukkonsa ole yhtenäinen. Hajottajan nimi on leegio niin kuin Raamatussa sanotaan. Herra armahda, Kristus armahda, Herra armahda. Auttaako kolminkertainen kertaus. ”Tuomiontuntomme synti ja puutos, Vievät meidät Jeesus sun seimesi luo”, tunnettu Siionin jouluvirsi ehdottaa. Kenties ehdotus on oikea ja todellinen. Puhumattakaan seuraavasta virren riimistä:

”Sido yhteen sydämemme yhdessä sua huutaaksemme.” Herra Jumala: Anna meille viisas ja vahva henki.