Kun Roihuvuoren kirkko valmistui toukokuussa vuonna 1970, se oli juhlaa. Uusi lähiö sai komean kirkon keskelle kylää ja seurakunta tilaa jumalanpalveluksille, kasteille ja monenlaisille juhlille.

Kirkkoa oli toivottu pitkään. Roihuvuoren alueen ihmiset keräsivät yhteisen adressin, 2645 nimeä, kirkon saamiseksi. Kirkkoa varten järjestettiin yleinen arkkitehtikilpailu, jonka voitti arkkitehti Lauri Silvennoinen vuonna 1963. Ajatuksen kirkon kuusikulmaiseen muotoon Silvennoinen oli saanut 300-luvun kastekappeleista.

Kyllikki Kaihari kirjoittaa kirjassa Itä-Helsingin vaiheita ja nähtävyyksiä: ”Roihuvuoren kirkko on arkkitehti Lauri Silvennoisen toteutus lupauksesta, jonka hän antoi sodanaikaisesta pelastumisestaan. Hän oli lentäjä, ja hänen koneensa putosi. Putoamisen aikana hän lupasi tehdä pelastumisestaan muistomerkin, kiitoksen, jos hän jäisi eloon. Roihuvuoren kirkko on tuon lupauksen lunastus.”

Kun kone sai sodassa osuman ja alkoi pudota, lentäjä-arkkitehti Lauri Silvennoinen lupasi tehdä pelastumisestaan muistomerkin, jos jäisi henkiin.

Lauri Silvennoinen oli invalidi, joten Roihuvuoren kirkossa huomioitiin sen ajan ajatus esteettömyydestä. Kirkossa ei ole portaita tai kynnyksiä muuta kuin alttarille noustessa.

Kirkko vihittiin käyttöön helluntaina 17.5.1970

Roihuvuoren kirkon suunnitelmia muokattiin muutamaan kertaan ja välissä ehdittiin rakentaa Silvennoisen suunnittelema Tammisalon kirkko 1966. Lopulta Roihuvuoren kirkkoa alettiin rakentaa 1960-luvun lopulla. Lauri Silvennoisen kuoltua loppuosan suunnittelutöistä vastasi arkkitehti Keijo Laine. Piispa Aarre Lauha vihki kirkon käyttöön helluntaina 17.5.1970. Tilanne oli juhlava ja kirkko oli täynnä juhlakansaa katsomassa uutta kirkkoa.

1970-luku oli erityisen vilkasta aikaa seurakunnassa. Uudessa lähiössä kasvoi paljon lapsia ja nuoria, joten seurakunnassa oli paljon kasteita ja rippikouluja. Konfirmaatioissa kirkko oli täpötäynnä ja muulloinkin ihmiset kävivät tutustumassa uuteen kirkkoon. Vanhan lehtileikkeen mukaan kirkossa kävi vuoden 1970 aikana lähes 40 000 henkeä.

Kauniita taidehankintoja

Yleensä seurakuntalaiset olivat tyytyväisiä kirkkoon, mutta jotkut pitivät kirkkosalia vähän karuna. Alttarin kaunistukseksi hankittiin kuvanveistäjä Taisto Martiskaisen suunnittelema iso valettu risti vuonna 1970. Alueella Martiskainen tunnettiin erityisesti Kiikkujat-veistoksesta (1964) Roihuvuoren kirjaston edessä. Kirkkosaliin saatiin lisää väriä, kun Reijo Hietasen suuri lasiteos Circulum vitae (Elämän ympyrä) kiinnitettiin alttarin yläpuolelle. Urkujen virkaa hoiti väliaikainen urkupositiivi, kunnes kirkkoon saatiin urut vuonna 1972.

Ensimmäiset kirkkotekstiilit oli tehnyt Irja Mikkola. 2000-luvun alussa kirkkoon hankittiin uudet tekstiilitaiteilija Raija Rastaan suunnittelemat tekstiilit. Kirkonkellot on valmistettu Itävallassa. Kelloissa on teksti: Soli Deo Gloria – Yksin Jumalalle kunnia.

Kirkkosalissa on vuosien mittaan tapahtunut pieniä muutoksia. Kirkkosalissa urkujen puolella alussa sijainneet tuolirivistöt poistettiin ja oikea laita eristettiin sermeillä säilytystilaksi. Alttaripöytä oli alun perin kiinni seinässä, mutta 1980-luvulla se siirrettiin keskemmälle niin, että pappi saattoi johtaa jumalanpalvelusta alttaripöydän takana kasvot seurakuntaan päin.

Piha-alueella alkuaikojen hieno näky oli pihamuurin päässä palava iso roihu. Roihua poltettiin talvikaudella suurina juhlapyhinä. 1980-luvulla joku heitti ison lumipaakun roihuun. Lumipaakun vuoksi estynyt tuli poltti sähkö- ja kaasulinjan ja roihu jouduttiin poistamaan käytöstä. Piha-alue laatoitettiin 1990-luvulla. Laatoitukseen tuli sama kuusikulmainen muoto kuin kirkossa.

Remontti paransi kirkon käytettävyyttä

Suurin muutos kirkkosaliin tapahtui kirkon sisätilaremontissa vuosina 2017-18. Kirkon takaosasta poistettiin penkkejä ja tilalle tehtiin kahvilaosa ja lastenpaikka. Nyt kirkkokahvit ja myös kastekahvit voidaan viettää kirkkosalissa ja halukkaille on jopa muutama nojatuoli kirkon takaosassa. Myös kirkon etuosasta poistettiin joitain penkkejä, mikä toi väljyyttä konserttien, näytelmien ja muiden esitysten toteutukseen. Remontin yhteydessä poistettiin myös isokokoinen saarnastuoli, joka oli jäänyt pois käytöstä.

Pari vuotta sitten kirkkoa vastapäätä rakennettiin uusia taloja, mutta talojen ja Roihuvuorentien väliin jäi nurmikkoalue. Nyt Porolahden suunnasta mäelle noustessa Roihuvuoren kirkko näkyy entistä ehommin. Kirkko on keskellä kylää ja elämän keskus kaikenikäisille.

Roihuvuoren kirkon rakentaminen oli valtava työmaa 1960-luvun lopulla. Kirkkoa oli toivottu pitkään ja sen rakentamisesta järjestettiin arkkitehtikilpailu. Kuva: Roihuvuoren kirkon arkisto.

Teksti: Anja Nurminen

Lähteet:

Haastattelut: Kauko Nyroos, Pirkko Paukkunen, Sirkku Tervonen ja Matti Malmivaara.

Aho Arvo: Seurakunnat rakentavat. Kirjassa Kehityksen kärjessä usein vähän jäljessä. Helsingin evankelisluterilaiset seurakunnat 1906-1980. Toim. Santakari Esa. 1980.

Kailari Kyllikki: Itä-Helsingin kirkot. Kirjassa Itä-Helsingin vaiheita ja nähtävyyksiä. Minnen och sevärdheter i Östra-Helsingfors. Julk. Itä-Helsingin Kulttuuriseura ry. 2000.

Tiesitkö Roihuvuoren kirkosta?

• Kirkko vihittiin käyttöön 17.5.1970.
• Kirkkosali, kappeli ja seurakuntasali ovat kuusikulmaisia. Kirkkosalin katossa on Daavidin tähti.
• Kirkkosalin korkeus on noin 17 metriä.
• Kirkkosaliin sopii 350 henkeä.
• Kirkossa ei ole suoria kulmia muualla kuin joissain pienissä aputiloissa.
• Kirkossa on erinomainen akustiikka klassiselle musiikille, sen vuoksi kirkkoa käytetään usein äänityksiin ja konsertteihin.
• Kangasalan urkutehtaan 1972 valmistamissa uruissa on 26 äänikertaa ja 1808 pilliä. Urkujen julkisivun on suunnitellut diplomiurkuri Pentti Pelto. Urut peruskorjattiin viimeksi keväällä 2020.
• Kirkkosalin oikealla laidalla korkealla kuorokorokkeen yläpuolella on päällekkäin kolme pientä varastohuonetta. Niihin on sisäänkäynti kirkon takaa kellotapulin portaikosta.

  

‍