In Memoriam pappi ja kirjailija

(Kirjoittanut Heikki Järvinen, julkaistu Kotimaa-lehdessä)

Liisa Marjatta Järvinen

s. 10.1.1940 Heinolan mlk/Lusi

k. 14.10.2024 Helsinki/Oulunkylä

Yllättävä uutinen lokakuun harmaudessa oli Liisa Järvisen kuolema. 84 vuotta ihmiselämää on pitkä aika. Siitä huolimatta tieto kuolemasta yllätti kaikki Liisan ystävät. Ehkä tieto olisi yllättänyt myös hänet itsensä. Mitään vakavampia merkkejä ei ollut todettavissa. Kerran elämää uhkaava sairauskin oli leikkauksella hoidettu puolivuosisataa sitten.

Yllätys-sana sopii hyvin Liisan elämään. Toinen hänen elämäänsä hyvin kuvaava sana on päämäärätietoisuus. Jatkosodan aikana lapsuuskylän miehet olivat rintamalla. Liisa koki voimakkaana, että naiset voivat hoitaa Suomessa myös perinteisesti miehille kuuluneet tehtävät.

Liisalle oli luonnollista, että nainen voi hyvin toimia pappina. Liisa suoritti maisterintutkinnon 1965 ja sai lehtorinviran Oulunkylän seurakunnassa.

Oulunkylässä Liisa teki työuransa vuoteen 2003, jolloin hän siirtyi eläkkeelle seurakunnan kappalaisena. Liisa aloitti työnsä lasten ja nuorten parissa.

Silloin alkoi toden teolla hänen kirjallinen tuotantonsa. Kohta Liisa toimitti seurakunnan vuosikertomukset ja Oulunkylän Seurakuntalehden. Kaikkiaan kirjoja on ilmestynyt parikymmentä ja lisäksi kaikki muut kirjoitukset ja tallenteet.

Liisa itse haastatteli kernaasti Seurakuntalehteä ja vuosikertomuksia varten seurakuntalaisia periaatteella quod aget humanum, mikä tuo esille persoonan. Viestinnästä vastaavana Liisa tutustui alueen asukkaisiin. Samalla haastattelut kertovat Liisasta henkilönä. Liisa kirjoitti auliisti myös Oulunkyläiseen vuosien varrella. Viimeiset kirjoitukset lehdessä käsittelivät Larin Kyöstiä. Pastoraalikirjoituksen laatiminen laajensi Liisan kirjoituksia ammentamaan myyttien maailmasta ja luonnon kirjosta.

Aiheet nousivat Raamatun luomiskertomusten kielikuvista ja nivoutuivat Kreikan rikkaaseen mytologian maailmaan. Liisa matkusti Kreikkaan ja täydensi siellä jo Suomessa aloitetun nykykreikan opiskelun. Hän kirjoitti romaanimuotoisia matkakirjoja, joissa hän johdatti lukijan turistikohteiden rinnalla oman elämänsä historian pohdintaan.

Hän suomensi joitain nykykreikkalaisia runoja ja kirjoitti kuin maistellen runoja rintarinnan suomeksi ja kreikaksi.

Kirjailijana Liisa oli aina Liisa Marjatta Järvinen. Tässä oli selkeä viittaus kunnioitettuun Vapahtajamme äitiin Mariaan. Liisan hartaan mietiskelyn ja innoituksen kohde ei ollut Eeva, luomiskertomusten alkuäiti, vaan kaiken eheyttävä Maria.

Sanovat meren rannalla etelässä
että menevät pienten sypressien alle lepäämään,
kun puhuvat kuolemastaan.
Mitä sellainen puhe on?
Sypressit seisovat vakaina ja ryhdikkäinä
paratiisin portilla vartiossa.
Pohjoisen tuulissa villisypressit
kaulailevat pääsiäispuiden sireeninkukkia vasten
yöttömän yön valosta juopuneina.
Keitä ne ovat, joiden osa on kuolla?
Ihmiset. Älkää huoliko!
Pienten sypressien alla odottaa majoitus
ja sireeninkukkien tervetulomalja.
(Alkumeren laulu, 2013)

‍