Kirkko on osa Helsingin empirekeskustaa ja maamerkki mereltä saapuville. Siitä on ajan saatossa tullut koko Helsingin symboli.

Helsingin tuomiokirkko on osa arkkitehti Carl Ludvig Engelin ja kaavoittaja Johan Albrekt Ehrenströmin suunnittelemaa Helsingin empirekeskustaa. Uusklassismia edustavan kirkon suunnitteli Engel, jonka työtä jatkoi hänen kuolemansa jälkeen arkkitehti Ernst Bernhard Lohrmann.

Tuomiokirkon ensimmäiset luonnokset valmistuivat jo vuonna 1818, mutta kirkko vihittiin vasta 1852. Se sai nimekseen Nikolainkirkko rakennushankkeen aloittaneen Venäjän tsaari Nikolai I:n ja Pyhän Nikolauksen mukaan. Suomen itsenäistymisen jälkeen siitä tuli Suurkirkko. Kun Helsingin hiippakunta perustettiin vuonna 1959, nimi muuttui Helsingin tuomiokirkoksi.

Rakennus on muodoltaan tasavartinen risti. Päätykolmioita kannattelee kuusi korinttilaista pylvästä. Julkisivuja jäsentävät samaan pylväsjärjestelmään kuuluvat pilasterit. Ulkoseinää koristavat tuntemattomaksi jääneen tekijän Kristuksen elämästä kertovat reliefit, ja pääoven yläpuolelle on kirjoitettu hepreaksi Jahve, Jumala. Katon kaksitoista apostolia muodostavat yhden maailman suurimmista yhtenäisistä sinkkiveistoskokoelmista.

Tuomiokirkon keskikupoli nousee yli 80 metriin merenpinnasta. Sisätilaan lankeaa monesta suunnasta luonnonvalo. Kirkko oli alun perin Senaatintorin muiden rakennusten tapaan keltainen, mutta 1800-luvun lopulta väritys on ollut vaaleanharmaa valkoisin koristein.

Kirkon edustalla, yliopiston ja valtioneuvoston reunustaman Senaatintorin laidalla, oli vielä juuri ennen Engelin kuolemaa luonnonkivimuuriin sovitettu päävartiorakennus. Nikolai I:n määräyksestä se korvattiin 60 metriä leveällä portaikolla.

Kirkon tornit

Tuomiokirkossa on keskitornin lisäksi neljä kulmatornia sekä korkeiden pääportaiden sivuilla olevat terassipaviljongit. Kulmatornit ja paviljongit lisättiin kirkkoon Engelin kuoltua. Itäisestä paviljongista tuli kappeli.

Länsipaviljonki on Tuomiokirkon kellotapuli, joka nykyisin on seurakunnan toimitila. Tapulin ylimmässä kerroksessa on kolme kirkonkelloa.

Kirkon keskitornissa on lisäksi kaksi kelloa. Pienempi kello on tuotu torniin vuonna 1727 rakennetusta Ulrika Eleonoran kirkosta. Ulrika Eleonoran kirkko sijaitsi Senaatintorilla, josta se purettiin empirekeskustan rakentamisen yhteydessä.‍

Lue Tuomiokirkon kattoa koristavista 12 apostolipatsaasta

‍Reformaattoripatsaat

Tuomiokirkon kirkkosalissa on reformaattori Martti Lutherin (1483–1546) ja hänen työtoverinsa Philip Melanchthonin (1497–1560) sekä Suomen uskonpuhdistaja Mikael Agricolan (n. 1510–1557) patsaat. Ne muistuttavat kirkkovieraita luterilaisen kirkon historiasta.

Helsingin ruotsalais-suomalaisen seurakunnan kirkkoneuvosto päätti kunnioittaa uskonpuhdistaja Martin Lutherin syntymän 400-vuotisjuhlaa tilaamalla Nikolainkirkkoon uskonpuhdistajien patsaat. Kirkkoneuvosto tilasi kipsikopiot Lutherin ja Philipp Melanchtonin hahmoista Wormsin Luther-monumentista, jonka on tehnyt Ernst Rietschel. Kipsikopiot hankittiin Berliinistä ja teokset suurennettiin Pariisissa. Mittausvirheen vuoksi patsaat jäivät aiottua pienemmiksi, mutta kuvanveistäjä Karl Magnus von Wright korjasi tilanteen tekemällä patsaille jalustat. Suomen uskonpuhdistajan Mikael Agricolan patsaasta järjestetyn kilpailun voitti kuvanveistäjä Ville Vallgren vuonna 1886.

Alttari ja saarnatuoli

Kirkkosalin ydin on alttari, joka sijaitsee kirkon etuosassa eli kuorissa. Alttarilta johdetaan jumalanpalveluksia, ja seurakunta kokoontuu alttarin ääreen viettämään Jeesuksen asettamaa ehtoollista, joka on toinen evankelis-luterilaisen kirkon sakramenteista eli pyhistä toimituksista. Myös evankelis-luterilaisen kirkon ensimmäinen sakramentti, kaste, näkyy kuorissa: alttarikaiteen edessä on valkoinen, jalallinen kastemalja.

Tuomiokirkon kuorissa katse kiinnittyy vaikuttavaan alttaritauluun sekä sen molemmilla puolilla oleviin enkelipatsaisiin. Tuomiokirkon alttaritaulu kuvaa Jeesuksen hautaamista ennen ylösnousemusta. Taulun lahjoitti tsaari Nikolai I ja sen maalasi baltiansaksalainen, Pietarissa hovimaalarina toiminut akateemikko Timeon Karl von Neff (1805–1876).

Teos on kiinnitetty korinttilaisten pilasterien ja päätykolmion muodostamaan klassisistiseen kehykseen. Kolmion sisällä oli alun perin Jeesuksen sovitustyön merkitystä kuvaava teksti: För våra synders skull utgifven. (Syntiemme tähden uhrattu.)

Kolmion alapuolella on neljä laakeriseppelettä, joka symboloivat Raamatun neljää evankelistaa - Matteus, Markus, Luukas ja Johannes. Kaksi pientä enkelireliefiä kuvaavat luterilaisen jumalanpalveluksen peruselementtejä, jotka ovat sana ja sävel.

Lohrmann säilytti Engelin alkuperäisestä alttarilaitesuunnitelmasta vain korokkeille asetetut, Suomessa tuolloin melko harvinaiset enkeliveistokset. Rukoilevien enkelien katse suuntautuu nykyisin seurakuntaan, ei alttaritauluun päin.

Alttarilaitteesta löytyy isojen enkelien ja kahden enkelireliefin lisäksi neljä pientä enkeliä. Kirkon yhdeksäs enkeli löytyy pääurkujen fasadista. Raamatun hyvät enkelit ovat Jumalan luomia henkiolentoja, jotka ylistävät ja rukoilevat häntä, toimivat hänen sanansaattajinaan pelastushistorian käännekohdissa sekä lohduttavat ja suojelevat ihmisiä.

Myöhäiskeskiajalta lähtien kirkkosaleihin on kuulunut saarnatuoli, josta pidettävä saarna on Raamattuun perustuva opetuspuhe. Tuomiokirkon puinen, kipsimarmorilla päällystetty saarnatuoli on tehty Engelin piirustusten mukaan vuonna 1849. Sen päällä oleva katos julistaa Jumalan kuninkuutta. Vanhempi tapa oli saarnata lukupulpetista. Tuomiokirkon lukupulpetti sijoittuu kuorin oikeaan reunaan.