1. Mikä sai sinut hakemaan juuri Helsingin tuomikirkkoseurakunnan kirkkoherran virkaa?

Olen tällä hetkellä Helsingissä kirkkoherrana, ja mielestäni kirkkoherran työ on ihan paras työ, mitä kirkossa ylipäätään voi olla. Mutta sitten kun näin tämän hakuilmoituksen, ajattelin, että ei tätä voi ohittaa, koska Tuomiokirkkoseurakunta on aivan uniikki seurakunta. Missään muualla ei ole tällaista mahdollisuutta johtaa seurakuntaa, joka on samaan aikaan iso paikallisseurakunta ja jossa on useampia kirkkoja ja monia eri alueita. Siinä ovat myös paikalliset yhteistyöverkostot, yhteiskunnallinen taso ja ne yhteiskunnalliset tehtävät, joita erityisesti Tuomiokirkolla on - valtiopäiväjumalanpalvelus, yliopiston avajaisjumalanpalvelus ja niin edelleen. Tuomiokirkko on sellainen maamerkkikirkko, joka on sekä koko kaupungin että koko Suomen symboli, joten onhan tämä aivan ohittamaton tilaisuus.

2. Mikä sinulle on ollut tärkeintä kirkkoherran työssä?

Kirkkoherran työssä on aika monta eri ulottuvuutta. Yhtäältä se on työyhteisön ja henkilöstön johtamista, mikä on myös todella tärkeää, koska jos työyhteisö ei voi hyvin, niin seurakuntakaan ei voi hyvin. Toisaalta se on hallinnollisen organisaation johtamista, joka sekin täytyy olla oikein tehtynä seurakuntaneuvoston esittelyineen, päätöksineen ja rekrytointeineen sekä muut asiat, joita kirkkoherran työhön kuuluu.

Kirkkoherran työ on myös niin sanottua hengellistä johtamista. Siinä linjataan sitä, mistä tässä seurakunnassa, kirkossa ja kristittynä olemisessa on kyse. Kirkkoherralla on aika paljon mielipidevaltaa, ja kirkkoherra on tärkeä kasvo sekä omalla alueellaan että laajemminkin sanoittamassa sitä mitä on luterilainen usko tänä päivänä.

3. Minkälaista kokemusta sinulla on johtajuudesta?

Olen ollut nyt reilu neljä vuotta Munkkiniemen seurakunnan johtajana. Se on ollut todella opettavaista, koska siinä olen nähnyt mitä kirkkoherran työ on oikeasti ja konkreettisesti nimenomaan helsinkiläisessä kontekstissa. Lisäksi aikaisemmassa työssäni olen ollut asiantuntijatehtävissä kirkkohallituksessa ja toiminut kahdeksan ulkosuomalaispapin esihenkilönä täällä Suomen päässä. Olen koordinoinut ulkosuomalaisseurakuntien asioita eri puolilla maailmaa, vastuualueenani Keski-Eurooppa.

4. Millaisia periaatteita arvostat hyvässä johtajuudessa?

Hyvä johtaja on sellainen, joka tukee ihmisten työtä, eikä aseta sille esteitä. Uskon siihen, että ihmisille pitää antaa mahdollisimman paljon vapautta. Eli pitää olla selkeät pelisäännöt, selkeät raamit ja selkeä suunta mihin ollaan menossa - yhdessä jaettu visio siitä, mikä on se meidän työnäkymme - mutta sen jälkeen pitää olla riittävästi vapautta jokaiselle työntekijälle tehdä työtä omalla tavallaan. Ja kun tulee ongelmatilanteita, niin johtaja on siitä varten, että sitten niitä ratkotaan yhdessä.

5. Mitä käytäntöjä painotat työyhteisön johtamisessa?

Meidän työyhteisössämme on se hyvä puoli, että se on sen kokoinen, että pystymme säännöllisesti koko työyhteisönä kokoontumaan yhteen, jolloin voimme keskustella aina yhdessä oleellisista asioista. Tiedon kulku on siis todella tärkeää työyhteisön johtamisessa. Monilla työpaikoilla se on usein se, josta työntekijät valittava - että ei ole riittävästi tietoa eikä riittävän läpinäkyvää. Tämä on sellainen asia, jossa pystyy jatkuvasti parantamaan, ja jossa johtajan pitää jatkuvasti myös katsoa itseään peiliin. Onko muistanut koko ajan pitää kaikki riittävästi mukana ja osallistaa ihmisiä, ettei käy niin, että joku tekee päätökset ja kertoo muille, vaan että päätöksiä valmistellaan ja pohditaan yhdessä. Eikä ainoastaan työntekijöiden kesken, vaan seurakuntaneuvosto on erityisesti se, joka seurakuntaa johtaa, ja jonka kanssa päätökset pitää yhdessä valmistella.

6. Mille arvoille perustat elämäsi ja toimintasi?

Kun aloitin tässä seurakunnan johtajan työssä, niin sanotin kolme arvoa, joiden varassa haluan työtä tehdä.

Yksi on luottamus. Se, että luotan työntekijöihin, luotan ympärillä oleviin ihmisiin ja siihen, että olemme yhdessä tekemässä tätä ja yhdessä menossa kohti asioita, joita tavoittelemme. Antamalla luottamusta toisille saa myös itselleen luottamusta osakseen. Luottamuksen varassa työyhteisö voi hyvin.

Toinen on solidaarisuus. Se, että me oikeasti teemme työtä yhdessä ja tuemme toisiamme, emmekä ole itsenäisiä sankareita, jotka kampittavat muita. Tämä koskee koko seurakuntaa, eikä vain työyhteisöä.

Kolmas on rohkeus. Pitää uskaltaa seistä omien arvojensa takana. Nostaa kissa pöydälle ja sanoa ääneen niitä asioita, joihin pitää puuttua, ja myös oikeasti puuttua niihin, eikä kääntää katsetta pois. Pitää kokeilla rohkeasti uutta ja myös rohkeasti todeta, että jos jokin asia ei toimi, niin siitä pitää luopua. Rohkeutta vaaditaan aika monenlaisissa eri asioissa seurakunnassa.

7. Kerro tilanteesta, jossa sinulta on vaadittu rohkeutta kirkkoherrana tai johtajana. Miten toimit ja mitä opit?

Pian sen jälkeen, aloitin Munkkiniemen seurakunnan johtajana, jouduin tilanteeseen, että meillä oli hyvin alijäämäinen budjetti ja tulevaisuus näytti hankalalta. Meillä oli niin pahasti rakenteellista alijäämää, että jotain täytyy tehdä. Seurakunnassamme oli puhuttu jo vuosia sitä ennenkin siitä, että kun meillä on kaksi kirkkoa, niin jommastakummasta on tarpeen luopua, mutta kukaan ei ollut tehnyt sitä vielä siihen mennessä, joten jouduin jo heti työni alussa käynnistämään prosessin, joka johti siihen, että päätimme luopua toisesta kirkostamme. Se oli hyvin rankka matka, mutta se oli myös todella opettavainen. Tällaisesta muutosjohtamisesta ja sen onnistuneesta läpiviennistä minulla on siis kokemusta.

8. Millä tavoin seurakunta voi tuoda toivoa keskellä yhteiskunnan epävarmuutta ja yksilön vaikeuksia?

Jumala sanoo Raamatussa ”Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon”. Sen varassahan koko kirkko on. Kristinuskon sanoma on ”elämää, vapautta ja rakkautta”, joten se on meidän tehtävämme. Jos me uskomme siihen, että tämä on se, mitä me saamme osaksemme, niin silloin me teemme myös kaikkemme, että se toteutuisi meidän ympärillämme. Meillä on siis sekä luottamus siihen, että Jumala kantaa meitä, että myös vastuu ja tehtävä: me olemme kannattelemassa toisia, ja me voimme myös luoda toivoa toisille.

9. Millainen on teologinen näkemyksesi seurakunnan tehtävästä yhteiskunnassa tämän ajan Suomessa? Ja mikä raamatunkohta erityisesti puhuttelee sinua tässä roolissa?

Juuri tämä tehtävä olla tuomassa ihmisille merkityksellisyyttä ja toivoa ei koske vain yksilöitä, vaan se koskee myös yhteisöjä. Seurakunta on myös siinä tärkeässä tehtävässä, että me luomme uskoa toisiimme ja tulevaisuuteemme yhdessä ja seurakuntana. Ajattelen myös, että koska Tuomiokirkkoseurakunnalla on näkyviä tehtäviä, sillä on aika erityinen tehtävä olla myös puolustamassa sitä, miksi uskonnolla on relevanssia ja merkitystä julkisessa tilassa. Samoin sillä on tehtävä olla puolustamassa myös muiden uskonnonvapautta.

Raamatunkohdaksi tähän liittyen voisin valita esimerkiksi Jesajan kirjasta erään tärkeän kohdan, koska tässä ajassa on aika paljon sellaista nostalgiaa, joka ei välttämättä ole aivan rakentavaa - ajatellaan, että ennen oli kaikki paremmin ja halutaan luopua monista sellaisista hyvistäkin asioista, mitä nykyinen aika on meille tuonut, koska se pelottaa, mitä edessä on. Jumala muistuttaa Jesajan kirjassa, että ”Älkää enää menneitä muistelko, älkää muinaisia miettikö. Katso, minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin, ettekö huomaa”. Tätä kohti voisimme mennä.

10. Miten yhdistät tradition ja uudistumisen seurakunnassa?

Täytyy tuntea ensinnäkin hyvin traditionsa, jotta tietää, mikä on sellaista mikä on luovuttamatonta ja mitä täytyy säilyttää. Toisaalta kristinusko ei ole muinaismuisto, eikä kirkko ole museo. Sanassa pysyminen ei tarkoita paikallaan pysymistä, joten meidän täytyy jatkuvasti miettiä, mitkä ovat ne tavat, joilla kohtaamme ihmisiä, ja joilla tehdään nimenomaan kirkko, usko ja meidän seurakuntamme relevantiksi ihmiselle juuri tänä päivänä ilman että luovumme sellaisesta, mikä on meille oleellista ja luovuttamatonta. Tuomiokirkkoseurakunnassa on hyviä ja arvokkaita perinteitä, esimerkiksi yhteiskunnallisia jumalanvalveluksia, jotka täytyy ehdottomasti hoitaa hyvin - niin, että niillä on paikkaansa myös tulevaisuudessa.

11. Jos haluat valita yhden asian, jossa haluat jättää pysyvän jäljen tuomien kirkkoseurakuntaan, mikä se olisi ja miksi juuri se?

Mikään seurakunta ei ole yhden ihmisen temmellyskenttä. Seurakuntaa rakennetaan ja sen elämää eletään yhdessä, joten en edes halua, että yksi kirkkoherra olisi sellainen, joka tekee jotain mitä kukaan muu ei koskaan kykene tekemään.

Mutta se, mitä ehkä haluan itse vahvistaa sen hyvän lisäksi, mitä Tuomiokirkkoseurakunnassa nyt jo tehdään, Tuomiokirkko on jo esimerkiksi yhteiskunnallisen keskustelun paikka. Haluaisin, että se olisi teologisenkin keskustelun kotipaikka. Tuomiokirkon vieressä naapurissa on Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta, joten toisin vielä entistä vahvemmin esiin sitä, että Tuomiokirkko on paikka, jossa voidaan miettiä uskon kysymyksiä myös tieteelliseltä puolelta. Niin, että se olisi säännöllinen ja luonteva osa kirkon elämää.

Takaisin