"Kohtuus kaikessa – rauhantyö sodan varjossa" -tapahtumaa vietettiin Alppilan kirkossa torstai-iltana. Erkki Tuomioja pohti alustuksessaan kysymystä "Voiko aseilla puolustaa rauhaa?".

"Aseilla pystytään puolustamaan rauhaa tiettyyn pisteeseen asti, mutta se on kestämätön ratkaisu nykytilanteessa", Tuomioja sanoi.

Tuomioja kertoi, ettei ole absoluuttinen pasifisti: "Testasin vakaumustani jo 1965, kun menin suorittamaan asevelvollisuuttani."

Tuomioja puhui tarkoituksenmukaisuus-pasifismista, jossa pyritään väkivallan minimointiin.

"Tarkoitus ei koskaan pyhitä keinoja. Jos munakasta ei voi tehdä rikkomatta munia on paras luopua munakkaista. Si vis pacem, para bellum eli jos haluat rauhaa, varaudu sotaan -periaate on ollut historiassa ohjenuorana, mutta se ei ole toiminut erityisen hyvin."

Tuomiojasta myöskään rajanveto oikeutetun ja ei-oikeutetun sodan välillä ei ole aina helppoa.

Ihmisoikeuksia, demokratiaa ja oikeusvaltiota puolustettava kaikkialla

"On arvokasta puolustaa ihmisoikeuksia, demokratiaa ja oikeusvaltiota, mutta jos haluaa puolustaa niitä, on puolustettava näitä arvoja kaikkia niitä loukkaavia vastaan."

Euroopassa on reagoitu perustellusti ja voimakkaasti Venäjän hyökkäykseen Ukrainaa vastaan.

"Sotarikoksiin ja ihmisoikeusloukkauksiin on puututtava aina riippumatta siitä, missä niitä rikotaan. Esimerkiksi Israelin palestiinalaisalueiden miehitykseen tai sotaan Jemenissä ei ole reagoitu", Tuomioja huomautti.

Tuomiojasta ihmiskunnan suurimmat uhkatekijät ovat ydinaseet, ilmastonmuutos ja luontokato. Ydinaseilla luodaan molemminpuolisen tuhon pelote, eikä niitä ole 2. maailmansodan jälkeen käytetty. Silti ydinaseisiin ja sotavarusteluun kulutetaan yhä valtavasti rahaa ja ydinaseita on enemmän kuin koskaan.

"Suomi voi sitoutua edelleen ydinaseettomuuteen. Voimme osallistua ydinaseiden täyskieltosopimukseen edelleen, vaikka olemme NATO:ssakin", uskoi Tuomioja.

Tuomiojan viestin voi tiivistää, että on tuettava Ukrainan puolustusta, mutta samalla on tuettava myös vastarintaa Venäjällä. Rauhasta on uskallettava puhua, vaikka elämme militaristista aikaa sodan varjossa.

Kristinuskon suurin sanoma on vihollisen rakastamisessa

Aseettomasta rauhantyöstä tilaisuudessa puhunut Kristillisen rauhanliikkeen puheenjohtaja Jussi Ojala muistutti, että aseetonta rauhantyötä tehdään koko ajan.

"Emme kannata aseita, väkivallattomuus on a ja o. Aseetonta rauhantyötä tehdään dialogeina kansakuntien välillä, se on tärkeä keino ylläpitää rauhaa ja luottamusta kansakuntien kesken", Ojala sanoi.

Ojalan mukaan militarismin nousu on ollut merkille pantavaa. Rauhantyön tarkoituksena on tarjota sodan sijaan muita vaihtoehtoja, kuten tulitaukoa ja rauhanvälitystä. Suomalaisille rauha on tärkeää. Ojalasta rauhantyö on kuitenkin ollut hampaatonta.

"Ei ole rauhantyön tekijöiden vika, että Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Mutta hampaattomuus on asia, minkä rauhantyössä pitäisi muuttua", Ojala sanoi.

Kristillisessä rauhanliikkeessä halutaan kirkastaa toivon näkäkulmaa. Kristillisyys sisältää rauhan sanoman. On sanottu, että kristillisyyden suurin sanoma ei itse asiassa ole lähimmäisen rakastaminen, vaan myös ja nimenomaan vihollisen rakastaminen.

Kirkko rooli olla turvallinen tila erilaisille ihmisille

Isä Heikki Huttunen puolestaan kävi läpi eri kirkkokuntien käsityksiä Raamatun velvoittavuudesta rauhantyöhön. Hänen mukaansa valtavirta kristillisyydessä on eri historiallisina aikoina hyväksynyt mm. sotilaana toimimisen ja asepalveluksen. Niiden rinnalla on aina ollut kuitenkin yksilöitä ja ryhmiä, jotka ovat olleet pasifisteja ja valinneet väkivallattomuuden tien.

"Rauha on kokonaisvaltaista työtä, joka pitää sisällään sen, kuinka me elämme tässä luomakunnassa. Ympäristön huomioonottaminen on aivan keskeinen kysymys", sanoi Isä Huttunen.

Rauhan viljelemiseen tarvittaisiin monta tarinaa tai ääntä. Huttunen ei ole varma, onko se tällaisen sodan aikana mahdollista. Huttusen oma seurakunta on venäjänkielinen ortodoksiseurakunta, jossa on ukrainalaisia pakolaisia, venäläisiä sekä muita venäjänkielisiä. Huttunen näkeekin kirkon roolin erityisesti turvallisen tilan rakentajana:

"Kirkko on tila, jossa on tilaa erilaisille ihmisille, jossa on yhdessä mahdollista toivoa, että rauha tulee. Paikka, jossa nähdään laajempaan horisonttiin. Se on kristityn tehtävä."

Mukana ovat myös Kallion seurakunnan kirkkoherra Riikka Reina sekä tilaisuuden juontaja Veli-Matti Hynninen ja rovasti Raija Korhonen, joka piti loppuhartauden. Musiikista vastasi Dagmar Ounap. Tilaisuuden järjestivät Kallion seurakunta, Helsingin kristillinen työväenyhdistys, Helsingin kristilliset sosiaalidemokraatit ja STEP opintokeskus.

Teksti ja kuva: Sirpa Patronen