23.07. Onneksi olkoon: Olga, Oili | Palaute | På svenska | In English

Vuosaaren seurakunta

Vuosaaressa dialogia yksinäisyydestä: ”Nostetaan katse siitä puhelimesta!”

Vuosaaren seurakunta

04.04.2019, 13:21 /  päivitetty 04.04.2019, 13:23
”Toiselle ajan ja huomion antaminen voi tuntua itsestä pieneltä teolta, mutta sen vaikutus voi olla merkittävä toisen ihmisen elämässä”, diakoniatyöntekijä Heidi Rajamäki sanoo.

Yksinäisyydestä pitäisi puhua enemmän, koska silloin siitä tulisi helpommaksi puhua. Meistä jokainen voi vaikuttaa siihen, että yksinäisyys vähenee. Muun muassa näin todettiin Vuosaaressa pidetyssä keskustelutilaisuudessa.

Dialogin yksinäisyydestä järjestivät Vuosaaren CABLE-yhteisövalmennusryhmä, Helsingin Diakonissalaitoksen kansalaistoiminta ja Vuosaaren seurakunnan diakoniatyö. Tilaisuuden ideana oli jakaa mietteitä ja herättää uusia ajatuksia luottamuksellisessa ilmapiirissä.

Helsingin Diakonissalaitoksen yhteisötyöntekijä Hanna Myllynen siteerasi avauksessaan useita yksinäisyyttä käsitteleviä tutkimuksia.

”Kaikenlaiset ihmiset voivat tuntea yksinäisyyttä. Yksinäisyys on negatiivista ja se on eri asia kuin yksinolo. Yksinäisyys näkyy aivoissa samalla tavalla kuin kipu, ja sen terveysriskit ovat samaa luokkaa kuin tupakoinnin. Siksi yksinäiset myös käyttävät sosiaali- ja terveyspalveluita muita enemmän.”

”Yksinäisyyttä helposti vähätellään. Sitä ei tunnisteta palvelujärjestelmässä eikä sitä silloin osata myöskään kohdata. Yksinäisyys voi koskettaa ketä tahansa. Siksi jokainen voi myös vaikuttaa siihen.”

Paikalla oli noin 30 osallistujaa. Vilkasta keskustelua käytiin seuraavista teemoista ja niistä heräsi muun muassa seuraavia ajatuksia:

Mistä yksinäisyydessä on kyse, miten se koetaan ja miten se näyttäytyy?

Keskustelussa todettiin muun muassa, että seurassa itsensä yksinäiseksi kokeminen on pahempaa kuin yksin ollessa. Yksinäisyys on sitä, että olet muille kuin ilmaa niin koulussa kuin töissä eikä kukaan kuuntele, katsele tai halua mukaan.

”Yksinäisyyteen liittyy hylätyksi tulemisen tunnetta ja ulkopuolisuutta samoin kuin häpeää ja huonommuuden tunnetta. Siitä ei kehtaa puhua, koska on vaarana, että tulee uudelleen haavoitetuksi.”

Mitä yksinäisyydelle voi tehdä arjessa, miten sitä voi vähentää omalla kohdalla tai yhteiskunnallisesti?

Monet yksinäisyyden vähentämiskeinot ovat pieniä juttuja, mutta ne vaativat tiedostamista ja myös rohkeutta: kokeile puhua vieraille ihmisille! Rupea tervehtimään pihalla naapureita!, illassa kannustettiin.

Meidän pitää tietoisesti keskittyä arkikohtaamiseen ja nostaa katse siitä puhelimesta ja huomata kanssakulkijat. Rupatella ja tarjota apua, kohdata aidosti, olla ystävällinen, kuunnella.

”Tehdään vetoomus taloyhtiöiden tyhjillään olevien yhteistilojen saamisesta käyttöön. Talotsempparitoiminnasta voi löytyä lisäeväitä, joilla saada kipinää asukkaiden yhteistoimintaan. Taloyhtiöihin tulisi rakentaa jo rakennusvaiheessa tiloja, joissa asukkaat voivat tulla yhteen. Kun yhä vanhemmaksi asutaan omissa kodeissa, näitä tiloja tarvitaan lähelle, taloyhtiöihin ja asuinalueille.”

Toinen dialogin vetäjistä Joonas Timonen Helsingin Diakonissalaitokselta kiteytti lopuksi illan olennaisimman huomion: yksinäisyys on herkkä aihe, josta puhutaan liian vähän. On tärkeää kokoontua keskustelemaan yksinäisyydestä, ja niin että voidaan yhdistää sekä nuorten että vanhojen kokemukset.

”Koska osasimme sanoittaa yksinäisyyden kokemusta muille, se muuttuu ratkaistavaksi asiaksi. Mitä enemmän yksinäisyydestä puhutaan, sitä helpompi siitä on puhua.”

Eila Jaakola, auttamistyön viestijä Helsingin seurakuntayhtymästä

Ruokaseuraa, kävelykaveria, yhdessä tekemistä

Vuosaaren seurakunta tarjoaa lukuisia paikkoja ja mahdollisuuksia kohdata toisia ihmisiä ja myös lievittää muiden yksinäisyyttä vapaaehtoisena. ”Toiselle ajan ja huomion antaminen voi tuntua itsestä pieneltä teolta, mutta sen vaikutus voi olla merkittävä toisen ihmisen elämässä”, diakoniatyöntekijä Heidi Rajamäki sanoo.

- maanantaisin klo 9-11 Valon aamussa (Kahvikuja 3) on tarjolla aamiaista ja paikalla on myös työntekijöitä, joiden kanssa voi keskustella.

- tiistaisin klo 11 on tarjolla kävelyseuraa. Lähdetään liikkeelle Mosaiikkitorin puoleiselta Columbuksen ovelta.

- torstaisin klo 11 Vuosaaren kirkolla syödään yhdessä lounasta. Vapaaehtoinen maksu 2 euroa. Aluksi lyhyt hartaus. Vapaaehtoiset mahdollistavat nämä lounaat. Vapaaehtoisille on tarjolla monenlaisia tehtäviä ruoan valmistuksesta ja tarjoilusta tiskaamiseen ja paikkojen siistimiseen. Yhteinen lounas on tärkeä ja avoin kohtaamispaikka, ja joillekin tarjolla oleva ruoka saattaa olla viikon ainoa lämmin ateria.

Voit hakea näiden ja muiden tapahtumien seuraavia ajankohtia haulla.

- Columbuksessa sijaitsevassa Katukappelissa voi pysähtyä hiljentymään ja rukoilemaan tai keskustelemaan vapaaehtoisten päivystäjien kanssa.

- Vapaaehtoistehtävissä voi käyttää omia taitojaan hyväksi ja antaa sen verran aikaa kuin pystyy: viikoittain, jopa useamman kerran viikossa, pari kertaa kuukaudessa tai silloin kun itselle sopii. Vapaaehtoiset käyvät tapaamassa yksinäisiä, jolloin he saattavat seurustella, ulkoilla tai käydä asioilla yhdessä. Ystäväapua kaipaava voi ottaa yhteyttä diakoniatyöntekijöihin tai myös naapurit tai läheiset voivat ottaa yhteyttä ja kysyä ystävää yksinäiselle. Yhteistyötä tehdään myös kaupungin toimijoiden kanssa.

Seurakunta tarjoaa muitakin tehtäviä messuavustamisista katukappelipäivystyksiin ja kuoroihin. Jos kiinnostuit, ota yhteyttä diakoniatyöntekijä Heidi Rajamäkeen (p. 09 2340 6541, heidi.rajamaki@evl.fi) tai katso sopiva tehtävä vapaaehtoistyo.fi-sivustolta, jossa on ilmoitettu juuri nyt avoimena olevia tehtäviä koko Helsingin alueella.