Luonnossa kasvu tapahtuu sykleissä. Pitkän talvihorroksen jälkeen käynnistyy kasvun kausi. Kevät on ihanaa aikaa, vaikka katupölyt ja siitepölyt saavat nenän vuotamaan. Valon lisääntyessä ja elämän puhjetessa puiden oksiin ja maan kamaralle myös ihmissielukin alkaa virkoamaan talven horroksesta. Ajatukset kääntyvät kesään ja lomaan. "Jo joutui armas aika ja suvi suloinen." Mitä kaikkea hienoa saammekaan kokea tämän kesän, tämän kasvukauden, aikana!

Kasvattajina meillä on ilo seurata myös lasten ja nuorten kasvua.

Kasvattajina meillä on ilo seurata myös lasten ja nuorten kasvua. Välillä kasvu ja muutos heissä tuntuu hurjan nopealta. Välillä taas turhauttaa: eikö lapseni vieläkään opi tätä ja tuota. Kuinka kauan hän riippuu ja roikkuu vielä minussa? Monenlaiset tunteet vaihtelevat vanhemman ja lapsen välillä ja heijastuvat myös parisuhteeseen ja muihinkin ihmissuhteisiin. Kasvua on ilo seurata, mutta silloin, kun sitä ei näy, on väsyttävää tukea ja kasvattaa.

Olkaamme siis armollisia itsellemmekin ja kasvakaamme yhdessä niiden pienten ja suurten kanssa, jotka ovat meidän ympärillämme.

Kasvaminen ei ole useinkaan suoraviivaista ja nopeaa. Kasvu on kausittaista. Pieni puun taimi kasvattaa aivan ohuen kerroksen ympärilleen joka kesä, mutta saadessaan kasvaa riittävän monta kasvukautta siitä tulee valtava puu, joka tarjoaa kasvun suojaa monille linnuille, hyönteisille, kasveille ja eläimille. Ja silti se kasvaa itsekin edelleen. Olkaamme siis armollisia itsellemmekin ja kasvakaamme yhdessä niiden pienten ja suurten kanssa, jotka ovat meidän ympärillämme. Meitä kaikkia kasvattaa kolmiyhteinen Jumala: Taivaallinen Isämme, pääsiäisen ylösnoussut armon aurinko, Kristus, ja alati uutta luova Pyhä Henki.

Lauri Holma, kasvatuksen pastori