Pastorin palsta: Leikki on Jumalan lahjaa
Leikki-ikäisen vanhempana elän lapsen alituisen leikin ympäristössä, jossa leikki alkaa kun silmät avautuvat aamulla ja jatkuu siihen asti, kunnes lapsi ja unilelut ovat nukahtaneet peitonmutkaan. Toisaalta se on hieno ja ihana maailma, jossa on iloa ja luovuutta, mutta toisaalta aikuisena välillä turhautuu ja väsyy siihen, että taas pitäisi jaksaa keskittyä tämän lelun kanssa samaan intensiiviseen leikkiin. Ja lapsihan huomaa, jos aikuinen ei ole ihan täydellä sydämellä mukana touhussa. Onneksi tulee myös niitä hetkiä, kun lapsi leikkii itse tai toisten lasten kanssa. Aikuisena leikkiä on mukava seurata myös sivusta; iloita siitä miten lapsi kasvaa ja kehittyy leikin myötä. Myös eläimet leikkivät ja opettelevat selviytymistaitoja leikin avulla. Leikki pitää yllä toimintakykyä ja sosiaalisia suhteita.
Kuinka paljon me aikuiset leikimme - siis ilman lapsiamme - ihan omaa elämäämme ajatellen? Onko arki vain suorittamista, lasten pukemista, pyykkäämistä, ruuan laittamista ja siivoamista? Jos leikki on perustavanlaatuinen osa ihmiselämän alkutaivalta sekä uskomattoman vaivaton ja samalla syvän tunnejäljen jättävä tapa oppia, miksi lopettaisimme leikkimisen aikuistuttuamme?
Ihminen on homo sapiens, homo religiosus ja homo ludens - viisas, hengellinen ja leikkivä otus. Voimme oppia löytämään lastemme avulla leikin merkitys uudelleen omaan elämäämme, esimerkiksi harrastuksen parissa. Omaan tai puolison harrastukseen investoitu aika palaa moninkertaisena takaisin, kun äidin ja isän hermot ovat taas vähän paremmassa kuosissa. Ei olla siis tylsiä ja happamia aikuisia, vaan aikuisia Jumalan lapsia, jotka voimaantuvat leikistä.
Lauri Holma
kasvatuksen pastori, Vuosaaren seurakunta