Koko ihmiskunnan historian sekä sydämettömin että sydämellisin tapahtuma oli se, kun Jeesus ristiinnaulittiin syyttömänä. Sillä mikä oli hänen rikoksensa? Se, että Jumalan Poika kertoi totuuden Isän Jumalan rakkaudesta ihmiskuntaa kohtaan. Inhimillisesti näytti siltä, että hän joutui julman salaliiton uhriksi, mutta kaikki tapahtui kuitenkin Jumalan rakkaudellisen suunnitelman mukaisesti. Jo satoja vuosia ennen Jeesuksen ristiinnaulitsemista Hän puhui profeetta Jesajan suulla Poikansa kärsimisestä näin:

”Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan, vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.” (Jes. 53:4–5)‍.

Jumala loi ihmisen alun perin elämään kanssaan. Mutta ihminen katkaisi yhteytensä Häneen haluamalla itse Jumalan paikalle päättämään siitä, mikä on hyvää ja mikä pahaa. Niin ihminen eksyi pois taivaallisen Isänsä luota. Jokainen rakastava isä lähtee etsimään lapsiaan, jos he eksyvät. Niin myös Isä Jumala teki. Hän teki sen ainoan asian, joka pystyi korjaamaan rikkoutuneen suhteemme Häneen: ”Kristus on kuollut puolestamme, jotta saisimme elää yhdessä hänen kanssaan.” (1. Tess. 5:10).

Jumala näkee meidän sydämeemme, mutta tunnistammeko me, millainen on sydämemme tila? Jumala tietää, että usein me kunnioitamme Häntä vain huulillamme, mutta sydämemme on kaukana Hänestä. Mutta Hän tietää myös, että kaikki mitä ihminen on elämässään kokenut, on vaikuttanut hänen sydämeensä. Siksi Jumala haluaa vuodattaa eheyttävää rakkauttaan sydämeemme. Mutta ihmisen sydän ei luonnostaan osaa ottaa sitä vastaan.

Vaikka kaksi ihmistä olisi kokenut elämässään samat asiat, voi heidän sydämensä olla hyvin erilaiset. Hyvä esimerkki on Jeesuksen kanssa tuomitut kaksi rikollista. Toinen heistä pilkkasi Jeesusta, mutta toinen myönsi ansaitsevansa tuomionsa ja tunnusti, ettei Jeesus ollut tehnyt mitään pahaa. Molemmat rikolliset kokivat saman rakkauden, mutta vain nöyrä sydän otti sen vastaan. ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.” (Jaak. 4:6).

Jeesus itse on sydämeltään lempeä ja nöyrä, siksi ihminen pystyy ottamaan Jumalan armon vastaan vain nöyrtymällä ja tunnustamalla syntisyytensä. Nöyrä tunnustaa tarvitsevansa Jumalan armoa ja antaa Hänen parantaa sydämensä haavoja. Mutta Jumalalla on meille tarjolla jotain vielä parempaa: ”Minä annan teille uuden sydämen ja teidän sisimpäänne uuden hengen. Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen.” (Hes. 36:26).

Tuo sydän, jonka Isä meille antaa, on Hänen Poikansa rakastavan sydämen kaltainen. ”Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että Jeesus antoi henkensä meidän puolestamme.” (1. Joh. 3:16).

Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että Jeesus antoi henkensä meidän puolestamme.

Jeesus elää eikä Hänen kaunis sydämensä ole muuttunut! Yhä edelleen se on täynnä rakkautta sinua kohtaan! Siitä kertoo Jumalan rakkauslaulu sinulle:

‍Lauluista kaunein

Miten kaunis oletkaan, kalleimpani, miten kaunis on katseesi! / Rakkaani, kaikki sinussa on kaunista, sinä olet täydellinen! / Rakkaani, olet vienyt sydämeni! / Miten ihanaa on sinun rakkautesi, rakkaani, valittuni! / Sinä olet paratiisi, jonka purojen äärellä kasvaa maukkaita hedelmiä. / Sinä olet puutarhan lähde, elävän veden kaivo, johon virtaavat vuorten vedet! / Miten kaunis, miten ihana oletkaan, rakastettuni, riemuni! / Avaa ovesi, rakkaani, kalleimpani, kaikkeni! (osia Laulujen laulusta).

Jeesus seisoo jokaisen ihmisen sydämen ovella ja kolkuttaa. Kun me avaamme sydämemme Hänelle, niin Hän tulee luoksemme. Silloin meidät on löydetty, ja me olemme löytäneet elämämme tarkoituksen.

Jussi Mäkelä, Vuosaaren kirkkoherra

_{Julkaistu Vuosaari-lehdessä 22.1.2020}