30.10. Onneksi olkoon: Eila | Palaute
Vuosaaren seurakunta

Vuosaaren seurakunnan strategia

Vuosaaren seurakunta

03.03.2020, 16:52
Vuosaaren seurakunnan strategia - Missio, visio, toiminta-ajatus ja arvot
Useita pieniä kuvia: rukoilevat kädet, Vuosaaren kirkko, alttaritekstiilejä, kastettava vauva.

Vuosaaren seurakunnan strategia - missio, visio, toiminta-ajatus ja arvot


Missio

Välitämme pelastuksen evankeliumia Jumalan armosta sanoin ja teoin.

Visio

Seurakuntamme on armon ja rauhan yhteisö, joka tuo ajallista ja iankaikkista toivoa ihmisille ja johon vuosaarelaiset haluavat kuulua.

Toiminta-ajatus

Kohtaamme jokaisen ystävällisesti, kunnioittaen ja palvellen häntä syntymästä kuolemaan asti, niin arkena kuin pyhänäkin, ja kutsumme toisten ihmisten sekä Jumalan yhteyteen.

Arvot

Liitymme Suomen evankelis–luterilaisen kirkon, ja Kirkko Helsingissä arvoihin, joita ovat Pyhän kunnioitus, oikeudenmukaisuus, vastuullisuus ja totuudellisuus.

Arvo 1, Pyhän kunnioitus

  • Ylistämme Jumalaa, rukoilemme ja opetamme Raamatun sanaa.
  • Viestimme ilosanomaa Jumalan rakkaudesta maailmaa kohtaan.
  • Kastamme, vihimme, siunaamme ja jaamme ehtoollista.
  • Luomme tilanteita kokea yhteyttä ja olemme läsnä.

Arvo 2, Vastuullisuus

  • Kannamme vastuuta lähimmäisistämme, tuemme vapaaehtoisia ja vahvistamme osallisuutta.
  • Kuuntelemme ja kohtaamme ihmiset ammatillisesti ja ystävällisesti.
  • Käytämme kaikkia resurssejamme vastuullisesti.
  • Käymme vuoropuhelua eri uskontojen kanssa.

Arvo 3, Oikeudenmukaisuus

  • Puhumme oikeudenmukaisuuden puolesta.
  • Puolustamme heikkojen ja syrjäytyneiden oikeuksia.
  • Tarjoamme palvelut tasavertaisesti ja ohjeistuksen mukaisesti.
  • Otamme ihmisten toiveet huomioon palveluissamme.

Arvo 4, Totuudellisuus

  • Annamme kristillisten arvojen näkyä ja ohjata toimintaamme.
  • Toimimme niin, että ihmiset kiinnostuvat uskonasioista.
  • Uskomme ja elämme niin kuin opetamme.
  • Pidämme toimintamme avoimena ja hallintomme läpinäkyvänä.

Minun tieni jumalanpalvelusryhmään

Olin juuri jäänyt eläkkeelle ja istuin bussissa matkalla Columbuksesta kotiin. Käytävän toisella puolella minua tervehti tutunnäköinen ihminen, jonka olin usein huomannut kirkolla. Yhtäkkiä hän kysyi: ’Hei, tulisitko jumalanpalvelusryhmään? Meillä seurakunnassa alkaa sellainen toiminta. Se ei vaadi paljon aikaa.’ Vastasin siltä istumalta, että tulen.

Miksi saatoin heti sanoa kyllä? Olin muuttanut Vuosaareen parikymmentä vuotta sitten, samana kesänä isäni oli kuollut, ja voi olla että juuri näiden isojen muutosten vuoksi kirkko oli erityisesti vetänyt puoleensa. Vuosaaren kirkko oli heti tuntunut hyvältä, sen kodikkuus oli viehättänyt minua ja sen jumalanpalvelukset olin kokenut hyvin tehdyiksi ja sanalla koskettaviksi.

Jälleen isossa elämänmuutoksessa, eläkkeelle jäämisessä, kirkko kutsui luokseen. Jumalanpalvelusryhmässä olen saanut uudet hyvät työkaverit ja messu on tullut entistä läheisemmäksi. Tunnen olevani seurakunnassa mukana yhteisen hyvän tekemisessä kaikille elämän matkalaisille.

Nainen, 65 v.

Jälleen isossa elämänmuutoksessa, eläkkeelle jäämisessä, kirkko kutsui luokseen.

Pääsin elämään uudelleen kiinni

Sain tietää Vuosaaren seurakunnan vapaaehtoistehtävästä joka sopisi minulle. Diakonin kautta tulin mukaan toimintaan. Muutettuani Vuosaareen en tuntenut sieltä ketään ja liityin arkana minulle suositeltuun ryhmään.

Ryhmä otti minut hyvin vastaan ja siitä se lähti. Odotin aina päivää, jolloin tapaisin ryhmäni jäseniä ja pääsisin taas mukaan toimimaan. Ensin pussitin leipiä ja siitä siirryin ruoanvalmistustehtäviin. Kuuden vuoden jälkeen siirryin vastaamaan emännän tehtävistä.

Ryhmä ja vapaaehtoistehtävät ovat olleet minulle tärkeitä ja olen kokenut ne elämässäni voimavaroina. Koen, että olen saanut etuoikeuden saadessani tällaisen lahjan toimia näissä tehtävissä näiden ihmisten parissa, toinen toisiltamme oppia, välittäen ja eläen.

Nainen, 71 v.

Koen, että olen saanut etuoikeuden saadessani tällaisen lahjan toimia näissä tehtävissä näiden ihmisten parissa, toinen toisiltamme oppia, välittäen ja eläen.

Ainakin yksi ystävä

Muutamia vuosia sitten ystäväni isä muutti Vuosaarelaiseen palvelutaloon. Tuttavia, jotka olisivat käyneet häntä tervehtimässä, ei enää ollut. Ainoa vierailija oli tytär puolisoineen. Elämä kävi yksinäiseksi.

Pohdimme yhdessä mistä isä voisi saada juttuseuraa tai parhaassa tapauksessa jopa uuden ystävän. Ystäväni soitti seurakuntaan ja kertoi tilanteen. Seurakunnan kautta löytyikin isälle ystävä, joka on säännöllisesti käynyt tapaamassa häntä palvelutalossa. Yhdessä he voivat jakaa elämää, muistoja ja ”miesten juttuja”.

Olen kiitollisena seurannut tämän ystävyyden kehittymistä ja iloinnut siitä ilosta, mitä sen kautta on tullut. Seurakunta toimi tässä tärkeänä välittäjänä, sillä ilman seurakuntaa tätä ystävyyttä ja yhteyttä ei olisi syntynyt. Seurakunta auttoi löytämään ystävän. Se on korvaamattoman arvokasta. Mutta erityisen siunauksen haluan antaa tälle ystävälle ja kaikille heille, jotka vapaaehtoisina tekevät korvaamattoman arvokasta työtä toisten ihmisten hyväksi.

Nainen, 40 v.

Seurakunta auttoi löytämään ystävän. Se on korvaamattoman arvokasta.

Hyvä kantaa

Riparin jälkeen jäin mukaan seurakunnan nuorten toimintaan, olin isosena ja avustajana nuorten kahvilassa. Moneksi vuodeksi sain seurakunnasta itselleni toisen kodin. Se oli paikka, johon olin aina tervetullut sellaisena kuin olen.

Opiskelujen ja muuton myötä aktiivinen suhde seurakuntaan on katkennut, enkä ole enää vuosiin ollut mukana toiminnassa. Ajattelen kuitenkin etten voi koskaan erota kirkosta sen nuorisotyön vuoksi, jota Vuosaaren seurakunnassa tehtiin. Kaikki se hyvä kantaa meitä yhä. Vaikka olen jo itse kasvanut siitä ohi, haluan aina kuulua kirkkoon siksi, että voin omalla pienellä panoksellani olla mukana tarjoamassa hyvän mahdollisuutta muille, sillä se hyvä jota saimme, kantaa meitä yhä.

Nainen, 27 v.

Kaikki se hyvä kantaa meitä yhä. Vaikka olen jo itse kasvanut siitä ohi, haluan aina kuulua kirkkoon siksi, että voin omalla pienellä panoksellani olla mukana tarjoamassa hyvän mahdollisuutta muille, sillä se hyvä jota saimme, kantaa meitä yhä.