Ja mikään ei ole enää kuin ennen.

Turvallisten arkirutiinien muuttuminen pelottaa meitä. Me sulatamme muutosta hitaasti. Mutta sulatamme kuitenkin.

Muuttuneen maailman keskellä vanhat vuorovaikutuksen lainalaisuudet pätevät yhä.

Edelleen - ja erityisesti juuri nyt - kannattaa kurottaa kohti puolisoa. Saman huushollin sisällä turvaväliä ei tarvita. Silittäminen ja katse tekevät meille hyvää. Verenpaine laskee, ahdistus ja pelko vähenevät. Tähän ahdistuksen ja pelon tautiin meillä on vanhanaikaiset, tutut lääkkeet.

Yhteisten sovittujen sääntöjen noudattaminen uudessa tilanteessa pelastaa meidät tautipiikiltä. Hoitajien kaikkialla maailmassa täytyy nyt olla rohkeita, vaikka heitä varmasti pelottaa.

Sama pätee myös parisuhteessa.

Emmekö mekin voisi olla kotisohvillamme rohkeita?

Arjen rohkeutta on ylittää nyt loukkaantumisten ja pahojen sanojen kuilu. Sanomalla puolisolle, että haluamme kuulla mitä hänelle kuuluu. Olet minulle tärkeä, vaikka välillä onkin vaikeaa.

Nyt huolenpito ja kiinnostus puolisosta kannattaa, vaikka sen osoittaminen voi olla pelottavaa. Tällaisesta rohkeudesta voisimme kaikki kilvoitella. Rohkeudesta pelon keskellä.

Vanhat vuorovaikutuksen lainalaisuudet pätevät muuttuvassa, heiluvassa maailmassamme.

Jos sinulla on hyvää sanottavaa puolisollesi, sano se. Pistä hyvä kiertämään. Saatat yllättyä sen voimasta.

Kun haluat kritisoida, mieti mielessäsi, mitä haluat sanoa, hengittele hetki, mieti miksi haluat sanoa sen, hengittele taas ja sano vasta, kun ymmärrät itsekin sanottavasi pointin.

Kuunteleminen parisuhteessa on vaikeaa. Voimme opetella sitä yhdessä. Nyt meillä on aikaa.

Kun kuuntelet, kuuntele, äläkä valmistele omaa puheenvuoroasi. Anna toisen puhua rauhassa loppuun.

Kaikki nämä asiat ovat vaikeita meille kaikille mutta eivät mahdottomia.

Voitko opetella kestämään epävarmuutta yhdessä puolisosi kanssa? Tähän meitä tämä tilanne myös ohjaa.

Meidän on suostuttava sietämään sitä, ettemme voi hallita kaikkea. Erityisesti tässä tilanteessa meitä haastetaan siihen.

Emme myöskään pysty hallitsemaan puolisoamme. Toinen on aina erilainen. Jokaisen meidän on enemminkin tutkittava itseämme ja yritettävä ymmärtää miten mielemme toimii.

Tällä menetelmällä voi päästä parisuhteessakin pitkälle.

Jos pystyy hillitsemään kontrollin ja hallinnan pyrkimystään, voi palkinnoksi saada rauhaa ja tyyneyttä tähänkin tilanteeseen.

Maailmamme on nyt pysäytetty. Pysähdytään yhdessä sohvalle sitä miettimään. Vastaanotetaan jotain, mitä pitääkin vastaanottaa. Ei juosta karkuun, vaan katsotaan, mikä pelottaa.

Pelko saa hahmon ja muodon, eikä se enää näytä niin kestämättömältä. Maailman tilanteessa ja ihmissuhteissa pätee tämä sama lainalaisuus. Kun asia saa muodon ja hahmon sille on paljon helpompi tehdä jotakin. Tämä pätee nyt epidemiaan, mutta se pätee myös meihin kaikkiin.

Itseään ei voi juosta karkuun. Eikä moittimalla puolisoa voi saada omaa mieltään korjatuksi.

Kohtaamalla itsesi voit kohdata myös puolisosi.

Riitta Rönkä, perheneuvoja
Helsingin seurakunnat