02.06. Onneksi olkoon: Venla | Palaute

Vartiokylän seurakunta

Blogi: ”Missä se Jumala nyt on?”

02.04.2020, 13:16
Näin kysyi minulta kiukkuinen, ikäkaranteeniin joutunut, kirkosta eronnut naapurin nainen, johon kannattaa pitää turvaväliä muulloinkin, kuin pandemian aikana. Lauseeseen sisältyi myös ponteva voimasana.
Kädet Michelangelon kuuluisasta maalauksesta Luominen

Hänen kysymyksensä ei ollut niinkään teologinen, kuin viestinnällinen.

”Kun sota-aikanakin papit valoivat uskoa ja lohduttivat. Nyt piispa puhui telkkarissa eikä maininnut kertaakaan Jumalaa!”

Tuo pysähdytti ajattelemaan. Peräkkäisinä päivinä sekä oma Helsingin piispamme että arkkipiispa esiintyivät television ajankohtaishaastattelussa. Kumpikin puhui viisaasti, järkevästi ja yhteiskunnallisen tilanteen huomioiden. Mikä siinä oli vikana?

Jäin miettimään maaliskuun alussa ilman koronakonnotaatiota tekemääni Facebook-päivitystä, jossa mietin suomalaisten kompleksista suhtautumista uskontoon. Sitä, että on helpompi puhua henkisyydestä tai korkeammasta voimasta, mutta Jumalaan uskominen koetaan varsinkin akateemisissa piireissä jotenkin sopimattomaksi, kiusalliseksi ja epä-älylliseksi.

Päivitykseni poiki kiihkeän ja tunteikkaan keskustelun. Suurin osa koki uskon yksityisasiaksi tai esiin vedettiin kliseiset vertaukset satuolentoihin. Yksisarvisiin ja joulupukkiin. Tuttua peruskauraa. En yllättynyt. Mikä yllätti, oli se, että vain parin viikon päästä osa samoista ihmisistä penäsi yhtäkkiä kirkon johdolta puhetta Jumalasta.

Olin kuunnellut puolella korvalla noita haastatteluja, mutta nyt aloin pohtia, vastasivatko ne ihmisten tarpeisiin. Arkkipiispa päästi minut pahasta haastattelun lopussa siteeraamalla suosikkikohtaani Psalmi 23:sta: "Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä – ja tässä yhteydessä hän sanoi Jumala – olet minun kanssani."

Seuraavana sunnuntaina katsoin ensimmäisen striimatun Vartsikan sanajumalanpalveluksen netistä. Tekninen toteutus ja äänen laatu eivät olleet varmasti edes hyvää keskitasoa, mutta sanoma oli priimaa. Tuntui hyvältä ja melkein itketti. Yhdyin kiitollisena rukoukseen.

Kun meillä on hätä, haluamme, että joku lohduttaa. Sanoo, että meidän ei tarvitse pelätä. Että emme ole yksin. Siihen ei vaikuta se, mihin ja miten uskoo. Kirkolla on ylivoimainen tuote, mutta markkinointi välillä ontuu. Nyt on sallittua puhua Jumalasta. Antaa lohtua, toivoa ja uskoa siihen, että on koronaakin suurempia asioita. Kirkolta ei näköjään odoteta epidemiologien tai virkamiesten asiantuntijalausuntoja, vaan sitä, missä se on markkinajohtaja: Sanaa.

Kristiina Hanhirova
Diakonian projektityöntekijä
Vartiokylän seurakunta