Valkoinen, kylmälaitteilla varustettu pakettiauto kurvaa Hermannin diakoniatalon sivuoven eteen. Kalevi Jokinen, 69, alkaa tottuneesti nostella laatikoita autosta rullakkokärryihin. Muutamassa minuutissa kuorma on siirretty toisen kerroksen saliin.

Pääsääntöisesti vapaaehtoisista koostuva joukko käy nopeasti ruokakaupoista noudetut tuotteet läpi ja lajittelee ne pöydälle. Pian kahviossa odottelevat ihmiset pääsevät täyttämään ruokakassejaan.

Vaikka kaikki tapahtuu ripeästi, pienintäkään kiireen tuntua ei ole aistittavissa.

– Leppoisa ja rauhallinen tunnelma äällä on aina, Jokinen vahvistaa.

Jo kolmen vuoden ajan Jokinen on osaltaan mahdollistanut sen, että ruokatavarat, jotka muutoin joutuisivat jätteeksi, päätyvät ihmisten keittiöihin. Vapaaehtoistoiminta tuli Jokisen elämään sen jälkeen, kun hän oli jäänyt eläkkeelle ja etsi itselleen sopivaa viikko-ohjelmaa. Hän pitää hävikkiruokajakoa niin mieluisana tehtävänä, että osallistuu siihen kahdesti viikossa ympäri vuoden.

– Tänne tuleminen ei koskaan tunnu väkinäiseltä, vaan on mukava tulla rupattelemaan ihmisten kanssa. Moni tulee tänne kahville jo yhdeksän, kymmenen aikaan, vaikka aloitamme ruokajaon puoliltapäivin.

Tärkeimpänä Jokinen pitää sitä, että tarvitsevat saavat ruokaa, mutta toimintaan mukaantulon myötä on hävikkiruoan merkitys myös ympäristön kannalta alkanut tuntua tärkeältä.

– Tämä kaikki ruoka, sehän menisi muuten roskiin. Se on valtava määrä.

Jokisen mielestä vapaaehtoistoiminta sopii kenelle tahansa, jos vain haluaa olla hyödyksi muille ja itselleen.

– Toki tässä tietynlainen kaveruus ja yhteistoiminta on tärkeää. Kyky toimia yhdessä.

Kolmeen vuoteen mahtuu paljon mieleen painuneita hetkiä. Yksi sellainen oli joulun alla, kun hävikkiruokaa hakemaan tullut rouva sai kokonaisen joulukinkun. Joulun jälkeen nainen tuli kiittämään Jokista ja kertoi kinkun olleen hänen paras joululahjansa.

– Kyllä siinä itsekin herkistyy.

Niin kauan kuin kuntoa riittää, Kalevi haluaa jatkaa vapaaehtoisena.

– En halua vielä ostaa kiikkustuolia ja jäädä paikalleni. Tästä saa niin paljon.

Teksti: Ulla Mikkola
Kuva: Esko Jämsä

Kuvateksti: Hävikkiruokajakoon liittyy yllätyksellisyys: ikinä ei etukäteen tiedä, mitä laatikoista paljastuu.