Päivä oli juuri niin ihana kuin odotin, hän raapusti nopeasti aamuisten päiväkirjamerkintöjen jälkikirjoitukseksi. Lapset olivat lähteneet isälleen. Oli vaikea asettua hiljaisuuteen monen hienon hetken jälkeen.

Kuin lapsuuden joulut, liian nopeasti ohi, hän kuiskasi itselleen. Aikoinaan viisaat vanhemmat muistuttivat, että juhla on juhla vain, kun välissä on tavallista arkea. Olihan se niin, mutta ihan pienen hetken hän aikoi antaa itsensä surra taakse jäänyttä aikaa. Aamulla hän kääntäisi katseen taas reippaasti eteenpäin ja pitäisi kirkkaana mielessään, että jokainen päivä on uusi mahdollisuus yllättyä iloisesti.