Vuotta aikaisemmin kännykkääni ilmestyi uusi whatsapp-ryhmä: ”meidän tytöt”. Liukasliikkeisten lasten revohka siirtyi paikasta toiseen nopeammin kuin äidit pysyivät perässä.

”Onko Siirii näkyny?” ”Missäköhän meidän Vilma on? Jos joku näkee, käskettekö kotiin syömään.” ”Täällä on kaikki tytöt. Me syötiin jo meillä.” ”Ok, kiitos!”

Kännykkä on laulanut tasaiseen tahtiin lasten liikkeitä koko vuoden. Sinne on ilmestynyt harrastusehdotuksia, kimppakyytejä, synttärikutsuja, lomapäivien retkiä, unohtuneita läksyjä ja lopulta varovainen ehdotus: ”Mitä jos pidettäis äitien ja lasten nyyttäri-iltapala?”

Iltapalan jälkeen puhelimeen kilahtaa viesti: ”Kiitos ihanat! Tää on ehkä yksi eniten äitiyteeni toivoa ja iloa luovia asioita. Tätä haluan vaalia.”