20.11. Onneksi olkoon: Jari, Jalmari | Palaute | På svenska | In English

Koko Helsinki

Pala taivasta: Matka

Seurakuntayhtymä

06.11.2019, 12:46 /  päivitetty 06.11.2019, 13:20
Tuulilasinpyyhkijät vievät vedet pois näkökentästä, kerta toisensa jälkeen. Joka puolella on mustaa, vain ajoradan valkoiset viivat heijastuvat auton valoista. Ja usvapilvet, joita on muodostunut tien notkelmiin ja jotka väistivät taipuisasti kuin tanssijat kun auto valoineen ajoi läpi.

Tekisi mieli sanoa usvasta lapsille, mutta ei heitä viitsinyt herättää. Teinit olivat joutuneet nousemaan luonnottoman aikaisin eli yhdeksältä mummin luona käymistä varten. He olivat heränneet mukisematta. Myös omillaan asuva esikoinen tyttöystävänsä kanssa selvisi mukaan heille varhaisesta lähtöajasta huolimatta.

Perillä äidin ja isän, mummin ja ukin luona oli syöty lasten lempiruokaa, mummin tekemää uunilohta ja perunamuussia, saunottu ja katsottu yhdessä telkkaria. Ei mitään erityistä ja silti juuri sitä erityisintä, yhdessä olemista kaikkien tärkeiden ihmisten kanssa. Sen merkitys oli kirkastunut, kun ensimmäinen lapsista muutti pois kotoa. Eniten ikävä oli sitä, että ollaan saman katon alla eikä tehdä mitään erityistä.

Autossa on hiljaista. Ajokeli on surkea, mutta matka on täydellinen. Silloin kun perhe on lähellä, on kaikki hyvin.