Toiseksi viimeinen päivä sivarina, sitten muutama viikko lomaa, ja todistus kouraan.

Vapaus koittaa Ville Vesalahdelle, 20, jolle vuosi Vartiokylän seurakunnassa avasi ihan uusia näköaloja kirkon toimintaan ja elämän kiertokulkuun.

-Hain sivariksi, koska pasifismi painoi enemmän vaakakupissa. Ei ollut mitään erityistä syytä, miksi hain tänne, oli useita vaihtoehtoja.

- Mulla on suht tavallinen suhde seurakuntaan, oon käyny riparin. Stereotypiat, joita monilla on, niin ei ainakaan pitäneet täällä paikkansa. Tänne oli helppo tulla, työyhteisö on sopusointuinen ja lämmin. Ilmapiiri ei ole mitenkään vanhoillinen vaan pikemminkin nuorekas.

-Tässä on aikaa henkiselle pohdiskelulle, hiljentymiselle. On ollut aikaa omalle pohdiskelulle ja tulevaisuuden pohdiskelulle. Oman mielen tasapainolle se on ollut hyvä.

-Tilaisuudet, joita järjestetään vanhuksille, perheen pienimmille ja kerhot on täällä tosi hyviä. Se riippuu seurakunnasta, millaista tarjontaa on. En ehkä osannut näin nuorena ajatella sitä, miten monipuolista toimintaa on, partio kokoontuu täällä ja Martat.

-Oli hyvä, että tässä näki myös varhaiskasvatuspuolta. Miten lapset toimii ja mitä kasvatusprosessiin liittyy. Miten ohjaajat suunnittelee esimerkiksi vuodenaikaan liittyviä tapahtumia.

Ville jatkaa opiskeluitaan, vaikka ei ole aivan varma mikä se oma juttu tulee olemaan.

-Olen ollut enemmän sellainen amistyyppi. Ennen en ollut niin kiinnostunut pedagogiikasta ja teologiasta, mutta nyt ne ovat alkaneet kiinnostaa. Kun itse soitan, on päässyt sitäkin harrastamaan, kun täällä on bänditilat.

-Jos sivarina mietit seurakuntaa palveluspaikkana, lähde avoimin mielin. Ei se niin mustavalkoista ole, Suosittelen Vartiokylän seurakuntaa hyvän ilmapiirin takia, Ville summaa.