31.10. Onneksi olkoon: Arto, Arttu, Artturi | Palaute
Koko Helsinki

Perheneuvoja Stina Huiman kolme tapaa parantaa parisuhdetta

Seurakunnat

05.10.2020, 11:54 /  päivitetty 05.10.2020, 11:56
Perheneuvoja ja pappi Stina Huima uskoo, että kuunteleminen, tarkistaminen ja pienet päivittäiset välittämisen eleet voivat ohjata toisistaan erkaantuneen parin lähemmäksi toisiaan. Usein ongelmat nousevat pintaan kun perheessä on pieniä lapsia, ja vanhempien aika ja unet ovat kortilla.
Perheneuvoja Stina Huima kuvattuna Myllypuron kirkossa

Perheneuvonnan jonot ovat kasvaneet viime vuosina. Helsingin seurakunnat reagoi tarpeeseen kouluttamalla kymmenen uutta osa-aikaista perheneuvojaa. Herttoniemen seurakunnan pappi Stina Huima on yksi heistä. Ensi vuoden ajan hän tekee perheneuvontaa täyspäiväisesti.

-Seurakuntien perheneuvojille on edelleen jonoa, mutta olen ymmärtänyt, että jonot ovat lyhyempiä kuin kaupungin perheneuvojille. Noin kuukauden on joutunut odottamaan, mikä on mielestäni aika pian. Tietenkin se voi tuntua kriisissä oleville pitkältä.

Perheneuvojat työskentelevät ihmisten tarpeista käsin ja heidän ehdoillaan.

- Joukossa on sellaisia, jotka käyvät viisi kertaa ja ovat tyytyväisiä. Sitten on pareja, joilla on ollut vuosikausia hankaluuksia, joihin kutoutuvat niin lapset kuin raha-asiatkin. Sellaiset tilanteet eivät hetkessä nytkähdä eteenpäin. Jos tullaan hakemaan apua silloin, kun kuvio ei ole kroonistunut, niin hyviäkin tunteita on jäljellä. Jos taas toinen on alkanut tuntua jo viholliselta, on suuntaa raskasta kääntää, hän kertoo.

Olipa tilanne millainen tahansa, perheneuvojat työskentelevät ihmisten tarpeista käsin ja heidän ehdoillaan. Lapsiperheet ovat kuitenkin seurakuntien perheneuvonnan jonossa etusijalla.

Vaativa vauva-aika

-Lapsen syntymä nostaa esiin usein odottamattomia asioita. Jos vanhemmalla itsellään on ollut turvaton kiintymyssuhde, se saattaa pulpahtaa pintaan. Kun kumppanista tulee äiti, se voi aktivoida kuvioita omasta äitisuhteesta. Ne voivat olla yllättäviä, raskaita ja vaikeita asioita. Esille voi nousta isoja pettymyksen ja raivon tunteita, joista ei oikein osaa sanoa, mihin ne liittyvät, hän kuvaa.

-Toisilla voivat asiat olla pohjimmaltaan hyvin, mutta jos perheeseen syntyy huonosti nukkuva vauva tai useita vauvoja lyhyen ajan sisällä, eivät ennen hyvin riittäneet resurssit enää riitäkään. Harva vauva menee siinä sivussa. Lapsi muuttaa ajankäyttöä todella paljon ja vaikuttaa siihen, mitä on voinut ennen tehdä yhdessä. Myös omaan palautumiseen käytettävissä oleva aika vähenee.

Vaativan vauvan hoitamiseen tarvitaan molemmat vanhemmat. Ongelma syntyy siitä, että toinen tekee kotona äitiyslomalla rankkaa työtä, ja toinen tekee töissä rankkaa päivää huonoilla yöunilla.

-Joitain viikkoja jaksetaan venyä, mutta kun siitä tulee uusi normaali, niin alkaa taistelu jaksamisen resursseista. Ei ihme, että perheneuvonnassa käy paljon pikkulapsiperheitä. Onhan se haastava kombo, kun yrittää töiden lisäksi järjestää aikaa lapsille, perheen yhdessäololle, parisuhteelle ja omalle palautumiselle. Kun ollaan tosi kovilla, kannattaa vaan laskea rimaa itsensä, toisen ja kodin siivouksen suhteen. Ideaalielämää ei tarvitse tavoitella. Raskaat ajat alkavat joskus ja myös loppuvat joskus. Lapset kasvavat, Stina Huima lohduttaa.

Ruuhkavuodet eivät kestä koko elämää. Laskekaa rimaa.

-Joissain perheissä on todella korkeita tavoitteita lasten suhteen. Vanhempien omista ajatuksista nousee, miten valtavat valmiudet lapsi tarvitsee selvitäkseen maailmassa. Silloin kaikki alkaa tahattomastikin pyöriä lapsen ympärillä. Itse taas olen kasvanut 70- ja 80-luvulla avainkaulalapsena ja viettänyt paljon aikaa yksin ja muiden lasten kanssa pihalla hengaillen. Siinäkin oli hyvät ja huonot puolensa, Stina Huima arvioi.

-Jos ennen oli autoritäärinen kasvatus vallalla, niin nyt viisari on heilahtanut toiseen suuntaan. Lapsen mielen pahoittaminen on toisille vaikeaa, mutta kuitenkin vanhemman tärkeä ja raskas tehtävä. Ei lapsen tahto ole kaiken mitta, vaikka sen voi ottaa huomioon. Joskus on vaan sanottava, että nyt haalarit päälle ja pihalle. En usko, että ääripäät kasvatuksessa kantavat hyvää hedelmää.

Kun vuorovaikutus erottaa eikä lähennä

Yksi asia yhdistää melkein kaikkia perheneuvontaan hakeutuvia pareja, nimittäin ongelmat vuorovaikutuksessa. Huono kierre syntyy siitä, että toinen lisää painostusta tullakseen kuulluksi, ja toinen vetäytyy, koska kokee sen syytöksenä. Molempien kyky asettua toisen asemaan heikkenee, ja kumpikin jää ilman sitä, mitä tarvitsee. Tällainen vuorovaikutus vie paria kauemmas toisistaan.

-Kuulluksi tuleminen on keskeinen tarve. On vaikea kuulla toista, jos kokee tulevansa syytetyksi. Siksi sinä-alkuisia viestejä on vaikea ottaa vastaan, samoin kuin ”musta tuntuu, että sinä” –alkuisia lauseita. Ne olisi tärkeää muuttaa minä- muotoon ja omista tunteista kertomiseen. Myöskään sanat aina ja joka kerta eivät ole kovin hyviä. On parempi keskittyä tähän hetkeen. Esimerkiksi ”Tänä aamuna mua harmitti, kun astiat oli jääny pöydälle. Mua väsytti alkaa laittaa niitä koneeseen. Jos tekisit sen, se tukisi mun tarvetta että meillä olisi siisti koti.”

Puolustautuminen viekin Stina Huiman mukaan usein pitkiin ja hedelmättömiin väittelyihin. -Jos malttaa peilata toisen viestin takaisin tyyliin ”sua siis harmittaa kun tiskit oli laittamatta”, niin toiselle tulee olo, että häntä kuunnellaan. Silloin kun turhautuminen ja väsyminen tulee kuulluksi, se laskee tunteen voimakkuutta. Voimakkaat tunteet syttyvät hetkessä, mutta jos antaa niiden viedä, niin kummatkin on ihan tiloissa. Silloin ei päästä eteenpäin.

Monilla ei ole aavistustakaan, mitä kumppanin mielessä liikkuu.

-Mitä vähemmän tiedämme toistemme ajatuksista ja tunteista, sitä enemmän tilaa jää luuloille. Kummallakin voi olla ihan omat tarinat päässä, jotka estävät näkemästä, mitä kumpikin oikeasti ajattelee ja kokee, Stina Huima on havainnut.

Kannattaa siis yksinkertaisesti kysyä ja tarkistaa. ”Kun jätät tiskin pöydälle, mulle tulee sellainen olo, ettet sä välitä, että tiskit jää mulle.” Tai ”kun tuut myöhään kotiin, mulle tulee tunne, ettei sua kiinnosta olla meidän kanssa”. Mutta onko se niin? Voi lähteä tulkitsemaan pahasti pieleen, ellei tee tällaista reality checkiä, Stina Huima varoittaa.

-Siksi suosittelen, että parit varaisivat säännöllisesti vaikka 5-10 minuuttia, jolloin he tarkistaisivat ja kuuntelisivat, mitä kumppanin mielessä liikkuu ja mitä hän tuntee.

Tosi monella parilla emotionaalinen läheisyys on kateissa.

Siihenkin löytyy lääkkeitä, jotka voivat olla hyvinkin pieniä. Tärkeintä on sitoutua tekemään niitä joka päivä, koska se rakentaa parisuhdetta.

-Minkä pienen eleen kautta minulle tulee olo, että toinen on minun puolellani, välittää minusta ja haluaa minulle hyvää? Aamukahvin tekeminen, joku hyvä sana, kosketus, kunnon hali ja suukotus kotiintulohetkellä? Olipa ele mikä tahansa, sen jatkuva toistaminen kertoo meidän liskoaivoillemme, että tuo ihminen on minun puolellani eikä minua vastaan, Stina Huoma perustelee.

-Mitä etääntyneempi pari on toisistaan, sitä merkittävämpi tällainen ele voi olla. Se voi upota paksujenkin suojakerrosten läpi.

Teksti ja kuva: Outi Jaakkola ‍