Tylsin pyöräilyreitti kulkee radan vartta pitkin. Ei ole pujahduksia metsään eikä meren tuoksua. Vain ekonomisen järkevää harmaata asfalttia. Tänä aamuna sotken kuitenkin vanhalla pyörälläni järkevää harmaata asfalttia päättäväisesti eteenpäin.

Pasilan jälkeen tie kaartaa vasemmalle. Pari polkaisua ja pysähdys.

Alppipuiston rinteessä kylpee kevätauringossa rivi kukkivia kirsikkapuita. Eilen ne olivat vielä nupullaan. Hyppään pois pyörän selästä ja sukellan vaaleanpunaiseen hattaraan. Kirsikan kukat nyökkäilevät lempeässä kevättuulessa. Työnnän pääni syvemmälle kukkien sekaan ja suljen silmäni. Parinkymmenen minuutin päässä odottavat työt, mutta nyt olen kirsikankukka.