Aamu tuntuu jostain syystä keväältä. Hyvä tuuli kuplii sisälläni, vaikka aurinko pysyy pilvessä ja liikenteen melu peittää alleen mahdollisen lintujen laulun. Ihmisten vaatteet ovat yhä talvisen tummia ja kolea tuuli pitää vielä pipot tiiviisti korvien suojana.

Kävelen Rautatieasemalta Ateneumille päin ja koitan tunnistaa kevään merkit, syyn odottamattomaan hilpeään tuuleeni. Rautatientorilla keksin sen. Askelteni alla ei rahise! Yön aikana joku on ahkeroinut ja pessyt kaiken hiekan pois kaduilta. Pysähdyn katsomaan ympärilleni. Kadut hohtavan puhtaana pilvisestä päivästä huolimatta.

Kiitos sinä Joku! Huomenna laitan tennarit jalkaan.

Lue muita Pala taivasta -tekstejä tästä