Tuuli Kanninen on ollut Lehtisaaren nuorisokodin johtajana vuosien mittaan auttamassa lukuisia nuoria siivilleen ja kohti itsenäistä tulevaisuutta. Vuodenvaihteessa hän siirtyy eläkepäiville.

Vuonna 1945 perustettu Helsingin seurakuntayhtymän omistama Lehtisaaren nuorisokoti tarjoaa turvallisen kasvuympäristön 13-18-vuotiaille tytöille, jotka tarvitsevat pitkäaikaista tai kiireellistä sijoitusta. Paikkoja on 12 nuorelle. Nuoret käyvät koulussa tai työssä omien voimavarojensa mukaan. Tärkeää on säännöllisen päivärytmin muodostuminen.

- Tehtävämme on kulkea nuoren rinnalla, tukea häntä löytämään ja käyttämään omia voimavarojaan sekä rakentamaan itselleen oman näköisensä tulevaisuus haaveineen ja käytännön toimineen, Tuuli määrittelee.

Sijoitettu nuori asuu Lehtisaaressa pisimmillään kuusi vuotta. Nuorisokodissa vaalitaan kristillisiä lähimmäisenrakkauteen perustuvia arvoja, ja toiminnan perustana ovat yhteisöllisyys, selkeät ja turvalliset rajat sekä omaohjaajasuhde. Omien vanhempien vanhemmuutta kunnioitetaan. Ohjaajilta edellytetään taitoa kuunnella mutta myös jämäkkyyttä.

Tuuli puhuu tytöistä lämmöllä ”penskoina”, joiden parasta hän on aina valmis ajamaan.

- Hienoa on se, että voimme tarjota uusia mahdollisuuksia nuorelle, jolla ei ole ollut parhaita lähtökohtia. Kasvukipujen kautta on mahdollista eheytyä.Tulen parhaiten toimeen ”villeimpien ja vapaimpien” nuorten kanssa enkä pelkää mitään.

Pelottomuutta on tarvittu monesti arkityössä. Rajojaan etsivä nuori kun aistii aikuisen pelon ja hakee jotakuta, joka uskaltaa laittaa hänen käytökselleen rajat.

Nuorisokodissa moni tyttö suorittaa lukion tai ammattikoulun. - 17 vuotta täytettyään nuorelle alkaa yleensä tulla älliä. Hän alkaa miettiä tulevaisuutta ja rakentaa omaa elämäänsä, jossa Lehtisaari on yksi osa.

Monenlaisia tarinoita

Lehtisaaressa on 72 toimintavuoden aikana asunut pitkästi yli 1 000 nuorta. Siihen joukkoon mahtuu monenlaisia tarinoita. Tulon taustalla on usein kyse välien rikkoutumisesta nuoren ja vanhempien välillä, jolloin nuori saattaa itse pyytää sijoitusta.

- Onnistumisen kokemukset kasvatustyössä tulevat yleensä viiveellä, mikä tekee työn henkilöstölle kuormittavaksi. Kokemus auttaa poimimaan pieniä hyviä juttuja arjen tohinasta. On mahtavaa tavata tai kuulla nuorten eteenpäin pääsystä ja suhteiden parantumisista perheeseen.

Jotain onnistumisista kertoo se, että perinteisille loppiaiskahveille tulee vuosittain suuri joukko nuorisokodissa aiemmin asuneita tyttöjä vanhempineen. Jopa 50 vuotta sitten siellä asuneet ”villit ja toivottomat” tulevat paikalle perheineen.

- Jotkut tytöt tarvitsevat tiukemmat rajat kuin meillä on mahdollista asettaa. Silloin joudutaan etsimään jokin toinen kasvupaikka, mutta se on aina vaikea päätös, sillä se on nuorelle kuitenkin hylkääminen, Tuuli toteaa.

Työtä tehdään tiiviissä yhteistyössä muiden nuorta auttavien verkostojen kanssa. Palvelujärjestelmän kuormittuneisuus ja resurssien puute näkyvät kuitenkin niin lasten ja nuorten psykiatrian kuin sosiaalityöntekijöidenkin kohdalla.

Syliä tarvitaan

Lehtisaareen sijoitetut tytöt ovat lapsena jääneet vaille huomiota ja huolenpitoa. Tuuli kertoo, että nuorisokotiin tullessaan monella on terveysongelmia, joihin on määrätty vahvoja särkylääkkeitä. - Toistuvien sairastelujen taustalla voi todellisuudessa olla se, että kipeänä on saanut enemmän huomiota. Syliä olisi tarvittu muulloinkin.

Tuuli Kanninen on työskennellyt Lehtisaaren nuorisokodissa kymmenen vuotta, aluksi vastaavana ohjaajana ja sittemmin johtajana. Nuorten ongelmat ovat hänen mukaansa jonkun verran muuttuneet vuosien mittaan. - Liian nuorilta vaaditaan päätöksiä tulevaisuudestaan. Rajattomuus näkyy enenevässä määrin myös vanhemmissa. He eivät myöskään aina uskalla ottaa vastuuta asioista peläten, että lapselle tulee paha mieli.

Tuuli harmittelee sitä, että lastensuojelusta on paljon vääriä käsityksiä. - Itse asiassa lastensuojelulapsilla on aika hyvä tilanne, koska vuorovaikutusta omien vanhempien kanssa tuetaan. Sikäli olot voivat olla jopa paremmat kuin monella kotona asuvalla, hän sanoo.

Eila Jaakola