Helmikuun 2020 uutiskirje

Hei, kaikki rakkaat lähettäjät!

Joko Suomessa on talvi – vai jäikö se tänä vuonna kokonaan välistä?

Täällä ”talvi” alkaa hiljalleen väistyä, ja menemme kohti kuumaa kautta. Ilmanlaatu on ollut hirvittävän huono. Järeiden maskien käyttö on ollut jälleen välttämätöntä, ja toki monet käyttävät niitä koronaviruksenkin vuoksi. Thaimaa on Kiinan naapurimaa, ja täällä koronavirusta pelätään vieläkin enemmän kuin Suomessa.

‍Maskeja saa nykyään jo kaikissa väreissä ja kuoseissa. Niistä alkaa tulla jo jonkinlainen asuste, jonka voi sävyttää ja valita asun mukaan. Kuinkahan pitkälle tämä tuotekehittely vielä meneekään? Koskahan Louis Vuitton suunnittelee oman malliston ja milloin aletaan myydä timanttikoristeisia maskeja rikkaille? Mene ja tiedä.

Tammikuutamme väritti ennen kaikkea kaksi asiaa: Ilkka sairasti ja Satu rehki varainhankinnassa. Ilkka sai sitkeän ja rajun flunssan, ja siksi hän joutui perumaan suunnittelemansa Laosin-matkan.

Satu puolestaan on joutunut useammassakin eri tiimissä miettimään Thaimaan nuoren kirkon varainhankintaa. Aihe on tärkeä. Thaimaan kirkon on luonnollisesti tarkoitus itsenäistyä jollain aikavälillä, ja hienostipa tuo on jo itsenäistynytkin monessa asiassa. Täällä on jo osaavia ja koulutettuja teologeja, ja thaimaalaiset johtavat kirkkoansa itse ja päättävät omista asioistaan. Vielä pitäisi päästä taloudelliseen omavaraisuuteen.

Sama haaste on myös paikallisseurakuntamme tasolla. Oman seurakuntamme tiloissa järjestettävään toimintaan on juuri ja juuri riittänyt rahaa, mutta – niin kuin viime kirjeessä kerroimme – seurakuntamme on alkanut tehdä upeaa työtä myös Isaanissa, Koillis-Thaimaassa. Ja siihen tarvitaan varoja. Isomman porukan matkustaminen Isaaniin muutaman kerran vuodessa, tempausten järjestäminen siellä, ruoan jakelu lapsille, heille annettava materiaali jne., nämä kaikki maksavat rahaa. Seurakuntalaisemme ovat siis käärineet hihansa ja päättäneet tarmokkaasti opetella varainhankintaa.

Seurakuntaamme kuuluu pari menestynyttä liikenaista, ja heidän johdollaan tiimimme kehittelee omaa pientä nettikauppaa, joka myisi terveyteen ja turvallisuuteen liittyviä tuotteita.

‍Satu kiikutti paikalle Kiteen seurakunnalta saamamme purkin suomalaista ksylitolia. (Terveisiä vaan Kiteelle!) Ksylitolia ei tunneta täällä, mutta kun Satu selitti, mitä se on, muutama älykäs äiti-ihminen tajusi heti, että tätähän on pakko saada Thaimaahan. Satu otti siis heidän pyynnöstään yhteyden kiteeläiseen firmaan ja pyysin tarjouksen. Selvittelemme nyt, kuinka suuret ovat tullimaksut. Olisihan se hauska juttu, jos kiteeläiset alkaisivat tällä tavalla valloittaa Thaimaata! Pääasia tietenkin on, että seurakunta saa rahoitetuksi tärkeän työnsä Isaanissa, mutta hieno sivujuonne olisi, jos samalla thaimaalaisten lasten hampaat alkaisivat voida paremmin. Saapa nähdä, miten käy!

Ilkan aika on mennyt paljolti Aasian maiden yhteisten työntekijäpäivien suunnitteluun ja organisoimiseen. Päivät pidettiin Malesian Penangissa helmikuun alussa.

Mitä kaikkea Kaakkois-Aasiassa on saatu aikaan vuonna 2018, siitä kertovat alla olevat neljä kuvaa:

Kiitosaiheita

• Thaimaan kirkon varainhankinnassa on tekemisen meininki, ja meistä myös tuntuu mielekkäältä auttaa siinä

• meitä on siunattu hyvällä esimiehellä.

Esirukousaiheita

• paineensietokykyä molemmille haasteiden keskellä

• koronavirukselta varjeltumista.

‍