Merja Hållfast: Vanhusten perustarpeet pysyneet ennallaan, vaikka ympäristö muuttuu
Sairaalapappi Merja Hållfast on tehnyt pitkän rupeaman vanhusten parissa kirkon palveluksessa, viimeisimpänä Myllypuron seniorikeskuksessa, ja nähnyt työn muuttumisen niin vanhustenhoidossa kuin kirkossakin. Hän on ollut aktiivisesti käynnistämässä myös uutta toimintaa, kuten saattohoidon vapaaehtoistoimintaa. Kesällä Merjalla ovat vuorossa eläkepäivät. Ennen lomia ja eläkkeelle jäämistään hän pyynnöstä summasi kuluneita vuosia.
"Aloitin työn vanhusten parissa kirkossa 1990-luvun lamavuosina Vantaalla. Alkuvuosilta muistan rauhallisen ja asialle omistautuneen työilmapiirin. Näkymät olivat valoisat, ja työtä riitti vanhusten ja saattohoidon parissa.
Vuonna 2000 tarjoutui mahdollisuus sairaalapapin vuorotteluvapaasijaisuuteen Helsingissä. Osittain työkenttä oli samaisessa Herttoniemen sairaalassa, missä olen nyt kaappeja ja hyllyjä tyhjentänyt.
Paljon muutoksia on tähän väliin mahtunut ja muutosvauhti koko ajan vain kiihtynyt, niin terveydenhuollossa kuin kirkonkin organisaatiossa. Potilaan, asiakkaan, asukkaan toiveet ja tarpeet eivät ole kuitenkaan muuttuneet: tärkeitä ovat turvallisuus, kuulluksi tuleminen, kuuluminen johonkin yhteisöön, itsemääräämisoikeus ja mahdollisuus hengellisen elämän eli oman uskonnon harjoittamiseen. Saarnaajan ajatukset kaiken olennaisen pysyvyydestä on helppo allekirjoittaa."
Arvovalintoja talouden sijaan ja oheen
"Myllypuron seniorikeskus oli aloittaessani sairaala, sitten vanhustenkeskus, sitten monipuolinen palvelukeskus ja nyt siis seniorikeskus. Ympärivuorokautisen hoidon osastoilla asukkaat ovat hyvin samanlaisia kuin aikoinaan pitkäaikaissairaalassa, nyt vain sairaampia ja toimintakyvyltään heikompia. Kotona pyritään hoitamaan yhä huonokuntoisempia vanhuksia.
”Money makes the world go round.” Ja talous onkin ollut monen muutoksen perimmäisenä motiivina: mikä on edullisinta ja kenen pussista rahat otetaan. Resurssit ovat rajalliset, taloutta on pakko ajatella, mutta arvovalinnoille voisi olla enemmän tilaa, jos arvot olisivat yhteiskunnassamme paremmin kohdallaan.
Toimintaa ja tapahtumia loppuvuosiinkin
"Elämä pitkäaikaissairaalan osastoilta seniorikeskuksen ryhmäkoteihin on tietenkin muuttunut. Tarkoitus on nyt tarjota ihmisille mahdollisimman hyvää elämää ottaen huomioon asukkaiden toiveet ja toimintakyky. Kaksikymmentä vuotta sitten ainoat ulkopuoliset vieraat (läheisten lisäksi luonnollisesti) olivat kirkon työntekijät pitämässä hartauksia ja musiikkitilaisuuksia. Joitakin kuorovierailuja oli myös, lähinnä viikonloppuisin.
Runsas kymmenen vuotta sitten tilanne alkoi muuttua, kun monenlaisen taiteen tekijät tahtoivat tulla esiintymään ja järjestämään toimintaa. Jossakin vaiheessa tarjontaa oli niinkin paljon, että sopivia ajankohtia hartauksille ei löytynyt, ja päädyin pitämään ne viikonloppuisin."
Uusia avauksia
"Työ vanhustenhoidon parissa on ollut moniammatillista yhteistyötä ja verkostotyötä sekä kaupungin että seurakuntien kanssa, vapaaehtoiset koko ajan oleellisesti mukana. Korona tietenkin pysäytti suuren osan tärkeästä toiminnasta seniorikeskuksessa. Hoitotyö on onnistunut hyvin vanhusten suojelussa, mutta monet hyvään elämään kuuluvat asiat odottavat koronan väistymistä.
Lähellä sydäntäni ovat koko työurani ajan olleet vanhusten ja muiden maan hiljaisten asiat ja olosuhteet. Olen ollut aktiivisesti vaikuttamassa sairaalasielunhoidon ulottamiseksi sairaaloista ja vanhustenkeskuksista niiden vanhusten suuntaan, jotka asuvat tukitoimien turvin kotona. Olen ollut käynnistämässä myös kotisairaalan saattohoitopotilaiden parissa tehtävää työtä vapaaehtoisten voimin. Toivoisin näiden toimien jatkuvan ja kasvavan tulevaisuudessa.
Tärkeä sairaalasielunhoidon vapaaehtoistoiminnan muoto on ollut Myllypurossakin Musiikkia sairaalaan –toiminta. Musiikin merkitys toipumisessa ja hoivassa on tieteellisesti todistettu. Käytännössä se on se toimintamuoto, joka tavoittaa viimeiseksi vaikeasti muistisairaan ja elämästä kuoleman rajalle hiipuvan vakavasti sairaan. Musiikin paikkaa vanhusten ja kuolevien hoidossa tulisi vahvistaa ja se olisi mainiota vapaaehtoistoimintaa, johon myös löytyy toimijoita."
Digiloikka myös iäkkäimpien ja muistisairaiden hyödyksi
"Kulunut vuosi viime vuoden maaliskuusta on ollut poikkeuksellinen myös seurakuntien kentässä. Paljon on löytynyt uusia mahdollisuuksia ja valmiuksia ”digiloikkaan”. Toivottavasti nuo mahdollisuudet ja innovaatiot saadaan ajan myötä myös niiden seurakuntalaisten elämään, jotka eivät itse pysty uutta teknologiaa hallitsemaan.
Kotihoidossa on jo pitkään käytetty etälaitteita, jotka soveltuvat myös muistisairaiden käyttöön. Yhteistyö seurakuntien ja kotihoidon kanssa on toivottavasti yksi tulevaisuuden mahdollisuus kun ihmisten halutaan elävän mahdollisimman pitkään kotona.
Toivon, että kirkossa ja sairaalasielunhoidossa löytyy aina ihmisiä, jotka muistavat ja ymmärtävät vanhusten ja heidän elämänsä merkityksen. Haluan uudelleen korostaa, että kaikilla ihmisillä on luotuina ja lunastettuina jakamaton ihmisarvo. Jos tämä unohtuu, on väylä avoinna kohti huolestuttavia kehityskulkuja.
Ja mitäkö aion nyt tehdä? Suuria suunnitelmia eläkepäivien varalle minulla ei ole, ettei niistä synny uutta stressiä. Musiikki on toivottavasti mukana tulevissa vuosissani eri tavoin, myös vapaaehtoistyönä.
Lämpimät kiitokset kaikille kollegoille ja yhteistyökumppaneille menneiden vuosien ajalta. Olen kiitollinen, että olen voinut tehdä työtä, jota olen pitänyt merkityksellisenä ja mielekkäänä yhdessä muiden samoin ajattelevien kanssa."
Hyvää kevättä ja kesää toivottaen
Merja Hållfast