Saavu-messu yhdistää erilaiset ihmiset
Kehitysvammaiset, viittomakieliset ja näkövammaiset kävisivät ehkä useammin kirkossa, jos messut olisivat heidän kannaltaan saavutettavampia. Kehitysvammaiset ja näkövammaiset kaipaisivat esimerkiksi kirkkokaveria tuekseen.
Viittomakielisen taas olisi helpommin seurata messua, jos kuulon varaan rakentuvassa messukokonaisuudessa olisi vaikkapa enemmän nähtävää.
"Urkumusiikin aikana voisi katsella seinään vaikkapa heijastettuja kuvia tai tekstejä. Tunnekieleni on viittomakieli, en voi osallistua messuun, jossa kukaan ei viito", viittomakielinen Jorma Muikku viittoo ja kuurojentyön diakoniatyöntekijä Päivi Korhonen tulkkaa.
Muikku käy erityisryhmätkin huomioon ottavissa Saavu-messuissa ja osallistuu seurakuntien kuurojen toimintaan, vaikka ei ole kirkon jäsen. Eikä se ole este osallistumiselle.
>
Kaikki ovat Saavu-messuun tervetulleita
Saavu-messuja järjestetään pari−kolme kertaa vuodessa. Se on tavallinen seurakunnan sunnuntaimessu, joka on järjestetty niin, että jokainen seurakuntalainen voi mahdollisista rajoitteistaan huolimatta kokea itsensä tervetulleeksi ja osallistua messuun. Toisin sanoen messusta pyritään tekemään kaikille saavutettava ja esteetön.
"Kaikki ovat Saavu-messuun tervetulleita. Niissä käykin myös lapsiperheitä. Meilahden Saavu-messuun tulee esteettömyystyöryhmä kartoittamaan esteettömyyttä, mikä on yksi messun ideoista", kertoo vammaistyön pappi Heli Ojalehto.
Messussa on kuuroja varten viittomakielinen tulkkaus, näkövammaisia varten messun virret löytyvät pistekirjoitettuina tai isotekstisinä. Kehitysvammaisia otetaan huomioon käyttämällä selkeää, helposti ymmärrettävää kieltä.
"Ja hei, selkokielisyys ei siis tarkoita hitaasti puhumista", Ojalehto naurahtaa.
>
Ryhdy kirkkokaveriksi kehitysvammaiselle
Helsingin seurakunnissa vammaistyötä tehdään näkövammaisten, viittomakielisten ja kehitysvammaisten kanssa. Erityisryhmien ei ole aina kovinkaan helppo osallistua seurakuntien jumalanpalveluselämään.
"Taksimatkoja asiointiin saa rajatusti, joten messussa käyminen on pois muista asiointikerroista taksilla. Viittomakieliset tarvitsevat tulkin. Näkövammaiset ja kehitysvammaiset taas tarvitsevat avustajan. Molempien voi olla vaikea mennä uusiin paikkoihin yksin, joten olisi kiva, jos vastassa olisi tuttu ihminen", näkövammaistyön diakoniatyöntekijä Marja Leena Kallio ja Ojalehto kertovat.
Hoivakodeissa on viikonloppuisin vähemmän työntekijöitä paikalla, jolloin sieltäkään ei helposti irtoa työntekijää saattamaan kehitysvammaista sunnuntaina kirkkoon. Kirkkokavereita toivottaisiin siis lisää. Kirkkokaveriksi voi ilmoittautua class=" "
target="_blank">www.vapaaehtoistyo.fi/helsinki -verkkosivujen kautta.
Saavu-messut kokoavat erilaiset ryhmät yhteen, joiden muuten voisi olla haasteellista toimia yhdessä. Saavu-messuja alettiin järjestää viisi vuotta sitten, mutta saman tyyppistä työtä on tehty seurakunnissa jo pitkään.
>
Viittomakielisiä messuja ollut vuodesta 1908
"Viittomakielisiä messuja on ollut ainakin vuodesta 1908 alkaen, jolloin ensimmäinen kuurojenpappi Huugo Nyberg aloitti työnsä", kertoo Päivi Korhonen, ja Nybergin jalanjäljissä nyt myös kuurojenpappi Janne Rissanen tekee pääkaupunkiseudulla työtään.
"Saavu-messu ei siis ole mikään vammaisten messu, vaan kaikkien yhteinen messu. Osallisuus on tärkeää ja niin on myös esteettömyys, jotta esimerkiksi pyörätuolilla pääse alttarille ehtoolliselle. Myös henkiseen esteettömyyteen on kiinnitetty huomiota, että messussa on joku toivottamassa tulijat tervetulleeksi", korostavat vammaistyön työntekijät.
Sirpa Patronen
Saavu-messu sunnuntaina 12.3. kello 11−12.30, Meilahden kirkko, Pihlajatie 16., 2. paastonajan sunnuntai − Rukous ja usko. Virva Krans, liturgi, Heli Ojalehto, saarna, Nina Pakkanen, kanttori. Saavutettavuudella tarkoitetaan kaikkien ihmisten mahdollisuutta osallistua messuun ja olla siinä osallisina riippumatta heidän erilaisista ominaisuuksistaan.
