Koira, jos joku on Jumalan kuva tässä rikkinäisessä maailmassa. Mieti koiran loputonta kärsivällisyyttä. Duško saattaa tulla aamulla jo kuuden aikaan tökkimään minua kostean lämpimällä kuonollaan, että herääs äijä, eilisillan luu etsii jo ulospääsyä. Minä vaan mutisen, käännän kylkeä ja jatkan uniani.

Duško tuijottaa minua hetken ja asettuu makaamaan sängyn viereen. Sitten joskus kun osoitan elonmerkkejä niin Duškon häntä alkaa heilumaan, kuono työntyy kasvoihini. Nyt se äijä varmaan lähtee… Ei, se menee keittiöön! Taas Duško tyytyy tilanteeseen, painaa pään lattiaan ja odottaa, kunnes olen saanut juotua teeni.

Kuvittele, että sinulla on kova hätä, ryntäät vessaan, housuja availlen ja äkkiä ohitsesi kiilaa SE perheenjäsen, jolla ei ole tapana pitää pöntöllä mitään kiirettä. Oletko silloin yhtä kärsivällinen kuin Duško? Tyynesti vain tyydyt tilanteeseen, istut rauhallisesti vessan edessä ja juttelet mukavia kiilaajalle? Entä jos kiilaajia tulee useampi ja aikaa menee pari tuntia ennen kuin saat vuorosi? Vieläkö häntäsi heiluisi iloisesti?

Sitten kun olen nauttinut teen ja saanut toimitettua omat aamutarpeeni niin vihdoin olen valmis päästämään Duškon piinasta. Mitä Duško tuumaa tässä vaiheessa? Onko hän jo aivan raivona, repimässä riekaleiksi aamutohveleitani ja hautomassa kostoa, miettimässä hampaitaan kiristellen, että vielä minä sulle äijä näytän, vedän joku yö tortut sun kenkiin ja pissaan lattialle heitettyihin farkkuihis? Kaikkea muuta. Duško makaa eteisen lattialla häntä heiluen, katsoen minua pohjattoman lempeillä ruskeilla silmillään. Pyhä Duško, pyhä kolmijalkainen Duško, Jumalan kuva, Kristuksen inkarnaatio.

Jos siis harkitset teologiseen tiedekuntaan menoa, niin hanki mieluummin koira. Hän opettaa sinulle kaiken tarpeellisen Jumalasta, armosta ja rakkaudesta. Sen sijaan että lukisit vuosikausia dogmatiikkaa, eksegetiikkaa, kirkkohistoriaa, niin rapsuta mieluummin koiraa.

Kai Sadinmaa
pappi, kirjailija