Tämä epidemiavaihe on outo, pelottava tai jännittävä – näkökulmasta riippuen. Asiantuntijat väittelevät, poliitikkojen päätökset rajoittavat perusoikeuksia, ja silti ratkaisuille löytyy koko ajan päivittyvää ja perusteltua tietoa.

Papin toimittamissa häissä olleet ovat kuulleet tekstin, jossa muistutetaan, miten tiedolla ei ole mitään merkitystä ilman rakkautta. Ei myöskään sillä, että pystyy ennakoimaan tulevaa.

Vaikka epidemian kehittymisestä olisi tarkka ennuste ja COVID-19 -viruksen käyttäytymisestä kaikki tieto, ei ongelma olisi vielä ratkennut. Niiden jälkeen tehdään valintoja, jotka paljastavat, mitä pidetään tärkeänä ja mitä vähemmän tärkeänä. Luotetaanko yhteistyöhön vai pidetäänkö vain omia puolia? Ajatellaanko tätä päivää, ensi vaaleja vai vielä kymmenen vuoden päähänkin – ja lajitovereita ja muuta maailmaa myös? Riittääkö fyysinen hengissä pysyminen, jos moni muu perustarve viedään pois?

Epidemiatilanne on täysin uusi, ja ratkaisut tehdään nopeasti. Jotkut päätökset ovat toisaalta pois.

Valintojen tekemistä ei voi häivyttää vetoamalla tietoon, vaan vaihtoehtoja on lähes poikkeuksetta enemmän kuin yksi.

Nyt maailmanlaajuisen sekasorron keskellä totuus ei löydy tutkimalla. Jatkuva tiedon karttuminen luo pohjan, jolle ratkaisuja on viisasta tehdä. Ne eivät kuitenkaan ole ratkaisu itsessään, vaan vasta alku.

Asiantuntijoiden erimielisyys ei aina johdu puutteellisesta tiedosta, vaan siitä että he tekevät samojen tosiasioiden valossa erilaisia johtopäätöksiä, koska katsovat asioita eri näkökulmista. Arvokeskustelu ja eettinen pohdinta on välttämätöntä.

Se rakastuneelle hääparille luettava Korinttolaiskirjeen teksti kuuluu suorana lainauksena näin:

”Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.”

Rakkaudella on nyt paljon tehtävää.

Rebekka Naatus

Alueviestijä, Helsinki