Lapsuudessa äiti ompeli koko perheelle vaatteet ja sain sisarusteni kanssa jouluna monta isäni tekemää lahjaa. Onko hienompaa, kuin pylvässänky Barbie-nukelle? Olen toki ymmärtänyt näin aikuisena, että itse tekeminen oli myös tapa säästää. Mutta itse tehdyn arvo on suurempi kuin materiaalien hinta.

Itse tehtyyn käytetään aikaa.

Ennen Gutenbergin kirjapainoa kirjat olivat mittaamattoman arvokkaita käsin tehtyjä taideteoksia. Tekstit olivat pääsääntöisesti uskonnollisia ja tekijöinä eri järjestöjen munkkiveljet. Keskiaikaisten kirjojen taidokkuus kertoo ajasta, jonka tekijä on omistanut työlleen.

Kirja on symboli ajasta, jonka tekijä on omistanut Jumalalle.

Aika. Sitä meillä on ollut viimeisen vuoden aikana riittämiin. Samalla aika on arvokkainta, mitä meillä on antaa toisillemme. Kun emme voi olla toistemme lähellä, itse tehty muistuttaa antajasta. Näiden lahjojen arvo kasvaa vuosien myötä. Mittaamattoman arvokkaiksi ne muuttuvat, kun tekijää ei enää ole.

Kun vedän viileänä kevätiltana jalkaani äitini neulomat villasukat, minua lämmittää ajatus siitä, ajasta, jonka äiti on käyttänyt sukkien neulomiseen – minua ajatellen.

Anu Ylä-Jussila
Kirjoittaja on Kirkko Helsingissä webmaster-graafikko ja journalismin opiskelija.