Olin viikon vapaalla heti kesäkuun alussa ja se oli KATASTROFI.

Kotona en mitenkään pystynyt siirtymään etätyönurkasta lomanurkkaan. Läppäri tapitti minua, työasiat valvottivat yöllä enkä kyennyt sulkemaan somekanavia ja unohtamaan kännykkää. Olisin tarvinnut jonkin siirtymäriitin, joka olisi katkaissut napanuoran Teamsiin, ja auttanut minua kirmaamaan lomalle ilman sähköisiä jatkeita.

Kirkossahan me olemme erikoistuneet riitteihin – voisivatko ne auttaa irrottautumaan etätyöstä?

Jos otetaan mallia kasteesta ja hautajaisista niin toivottu vaikutus voisi syntyä kaatamalla vettä läppärin päälle tai vaihtoehtoisesti hautaamalla koko rakkine. Ehkä se tuntuisi kuitenkin liian lopulliselta. Jospa läppärikin saisi vain pitää lomaa, ja tulla siivotuksi ja päivitetyksi? Mikrotuesta sinä olet tullut, mikrotukeen sinun pitää jälleen tuleman.

Vähintä mitä voisi toivoa ennen lomaa olisi jonkinmoinen kiitospuhe tai saarna. Jotkin huolella valitut sanat tai ylitsevuotavat kiitokset kuluneesta paskavuodesta? Puhe saisi kernaasti päättyä kysymykseen: Tahdotko tämän kesäloman rakastaaksesi sitä sekä kaatosateessa että auringonpaisteessa?

Mitä vielä? Juhlahepeneet, lahjat ja skumppa ovat aina paikallaan. Tosin ne etätöissä tarkoittavat lähinnä römppäverkkareita, noutoruokaa ja kotikaljaa tai jotain muuta etäelämän sivutuotetta.

Jäljelle jää enää suvivirsi, rukous (apuva!) - ja huokaus: toivotaan parasta.

Hauskaa lomaa!

Nina Österholmin tekstistä vapaasti kääntänyt Outi Jaakkola