Vaarallisinta, mitä vaikeassa elämäntilanteessa voi tehdä, on sivuuttaa asiat ja olla kuuntelematta oman kehon varoituksia ja läheisten huomioita. Loppuun palamiset juontavat juurensa siitä, että ihmisellä on pyrkimys kaikin keinoin sivuuttaa ongelmansa ratkaisematta niitä. Varoitusmerkit sivuutetaan.

Ongelmien sivuuttamisessa on ikävää se, ettet tiedä, miten huonosti voit, kun kätesi ovat täynnä työtä tai mielesi täynnä huolta ja pelkoa. Viikonlopun tai loman lähestyessä herää levottomuus. Kun aivosi saisivat lopultakin mahdollisuuden kuulostella olotilaa, seuraakin jännitystä, tyhjyyttä, päänsärkyä, ylensyömistä tai se jokin infektio, jonka olit onnistunut torjumaan viikolla.

Maanantain tullen sivuutat nämä tuntemukset uudelleen. Olet opettanut itsesi tekemään niin, kun tarvitset voimaa johonkin, kun elämäsi on pelkää selviytymistä päivästä toiseen. Olet alkanut laiminlyödä itseäsi.

”Minulla on monia vuosia ollut taipumus sivuuttaa ongelmani. Pikkuasia toisensa jälkeen, koko ikäni. Tämä johti siihen, että lopulta ei ollut vaikeaa sivuuttaa isompiakaan ongelmia. Viittasin kintaalle erilaisille oireille, joista kärsin ja joista läheiseni kärsivät. Minusta kehittyi tuossa tilanteessa mestari olemaan välittämättä. Kehoni huusi minua pysähtymään, mutta mitä minä siitä välitin. ’Haudassa levätään’ oli minulle opetettu. Uskoin, että elämä vain on tälläistä kärsimystä.” Näin kertoo Susan kirjassa Elä enemmän, stressaa vähemmän (Billmark Susan & Mats 2016).

Kun sairastumme, emme yleensä epäröi mennä terveyskeskukseen. Emme häpeä pyytää apua, jos kotimme tai automme kaipaavat remonttia. Mutta heti jos voimme henkisesti tai parisuhteessa huonosti, sivuutamme asian tai häpeämme pyytää apua. Kuvitelma, että pelkkä ajan kuluminen ratkaisee, on harhaa. Aika ei ratkaise mitään. Ihmiset itse ratkaisevat ja vaikuttavat.

Älä odota niin pitkään, ettei vaihtoehtoa enää ole – hae apua, tukea, ennen kuin olet liian pitkällä!

Ajattele, ettei asioiden tarvitse olla näin. Et ole yksin. On inhimillistä pyytää apua. Jokainen ihminen joskus tarvitsee tukea. Vaikeaan tilanteeseen tai oloon voi saada muutosta. Apua on aina tarjolla – myös omasta seurakunnastasi tai perheneuvonnasta.

Martti Lindqvist kirjoitti kirjassaan Keskeneräisyyden ylistys: ”Elämä on pohjimmiltaan elämää. Se on oma selityksensä ja oma tarkoituksensa. Elämää on tärkeää ymmärtää, mutta se ei ole loppuun saakka selitettävissä. Keskeneräisyyden syvin vastakuva on armo. Niiden kohtaamisesta syntyy uskoa, toivoa ja rakkautta.” (Lindqvist, 1999).

Kirsi Hiilamo, perheneuvoja, psykoterapeutti