Viruksen pelko synnyttää luonnollisia odotuksia siitä, että kumppani on tukena ja turvana. Puolisoiden keskusteluyhteys on saattanut olla kehno jo ennen koronakriisiä. Puolisoiden on pakko viettää entistä enemmän aikaa yhdessä; toista ei pääse pakoon, vaikka haluaisi. Kotona oleminen alkaa ahdistaa, odotukset eivät täyty ja syntyy konflikteja. Vanhat ongelmat kärjistyvät.

Monen parin suhdetta voi kuvata vältteleväksi kiintymyssuhteeksi. Suomalainen halaa harvoin ja silloinkin pylly pitkällä. Tämä on toki kärjistys. Sen sijaan totta on, että seisomme normaaleissa oloissakin bussipysäkeillä kahden metrin välein toisistamme. Voisiko tämä johtua lapsuuden tunneympäristöstä, joka oli välttelevä?

Peter Pan oli oikeassa. Emme kasva koskaan aikuisiksi. Kannamme koko ajan mukanamme lasta, joka olemme kerran olleet. Kohtelemme itseämme aikuisina niin kuin meitä lapsena kohdeltiin. Se on tuhoisaa, jos tulee toistaneeksi kokemiaan vääryyksiä.

Jos lapsen ensisijainen hoitaja, vanhempi tai muu lähihenkilö, ei huomaa, on väsynyt ja poissaoleva, eikä ota syliin, lapsi oppii kavahtamaan kosketusta ja pitämään toiset mahdollisimman etäällä. Silloin lapsi oppii jo pienestä pitäen selviämään omillaan.

Välttelevässä kiintymyssuhteessa kasvanut ihminen luottaa pelkästään itseensä, koska ei halua tuntea itseään haavoittuvaksi tai heikoksi. Tällöin muut ihmiset nähdään enemmän tai vähemmän epäluotettavina, eikä heidän varaansa kannata heittäytyä. On pärjättävä yksin – myös parisuhteessa.

Parisuhteen päättyminen voi olla katastrofi tai mahdollisuus. Suhteen päättyminen on katastrofi, jos se päättyy ennen aikojaan eikä sen jatkumisen eteen ole tehty töitä. Kokemukseksi voi jäädä luovuttaminen liian nopeasti. Ero puolestaan on mahdollisuus, jos parisuhteen toimivuuden puolesta on tehty töitä mutta ilman tulosta. Silloin ero vie asioita parempaan suuntaan.

Erolla on omat psykologiset vaiheensa. Ero yllättää järkyttävällä tavalla jos siihen johtaneita ennusmerkkejä ei ole nähty. Se osapuoli, joka on erossa aloitteellinen, on eroon paremmin valmistautunut. Ero ei ole hänellekään helppo, mutta vielä vaikeampi se on osapuolelle, joka haluaisi suhteen jatkuvan. Erot ja sydänsurut ovat jonkin aikaa suurimmalle osalle ihmisistä valtavan suurta tuskaa aiheuttavia. Elämä voi muuttua ikävään suuntaan.

Poikkeustilanteen aikana Helsingin perheneuvonnan toiminta tapahtuu etäyhteyksien välityksellä. Työ jatkuu jo ennestään asiakkaina olevien parien ja perheiden kanssa. Myös uudet asiakkaat voivat hakea apua vaikeuksiin. Koskaan ei ole liian myöhäistä.

Kirsi Hiilamo, perheneuvoja, psykoterapeutti