Monelle joulunodotus tarkoittaa stressiä. Töissä on kiireinen aika ennen joulun lomia. On hankittava lahjat tai mietittävä, mistä rahat lahjoihin, edessä on kodin laittaminen juhlakuntoon tai suru siitä, ettei ole ketään, kenelle laittaa kotia joulukuntoon. Oman lisänsä paineisiin tuovat lehtien hyvää tarkoittavat neuvot siitä, kuinka onnistua jouluun kuuluvassa rauhoittumisessa.

Joskus suurinta armollisuutta on antaa itselleen lupa stressata joulusta, toisinaan hyvää tekee muistaa, että kukaan ei määrää jouluvalmisteluja tietynlaiseksi. Adventin aika tarjoaa siihen mahdollisuuden.

Adventti on kristillisen perinteen mukaan paastonaikaa. Sen ei tarvitse tarkoittaa ruokapaastoa. Vähentäminen, pelkistäminen ja turhasta luopuminen on paaston ydin.

Yhden adventtipaaston askelmerkit

Ensimmäisenä adventtina Jeesus ratsastaa Jerusalemiin aasin varsalla. Pyhän nimi on nöyrtymisen adventti. Silloin sytytetään odotuksen kynttilä.

Ensimmäisenä adventtiviikkona voi kokeilla paastoamista murehtimisesta. Viikon valmistelujen ja muun elämän keskellä voi muistuttaa itseään: kaikki menee lopulta hyvin. Pitkässä juoksussa millään yksittäisellä onnistumisella tai epäonnistumisella ei ole merkitystä, voi siis keskittyä tekemäänsä kevyellä ja iloisella otteella.

Kynttilää sytyttäessä voi huokausta ensimmäisen adventtiviikon rukouksen: tulkoon rauha sydämeeni.

Ja ihmisjoukko, joka kulki hänen edellään ja perässään, huusi:

– Hoosianna, Daavidin Poika!

Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!

Hoosianna korkeuksissa!

Matt: 21:9

iloa pelastuksesta

Toisena adventtina Jeesus puhuu taivaan merkeistä. Pelastus tulee, kun merkit sen näyttävät. Kunnian adventti kertoo sanomaa kuninkaasta, joka tulee maailmaan lapsena. Pieni on suurta, on hänen sanomansa. Toinen kynttilä symboloi iloa pelastuksesta.

Toisella adventtiviikolla voi kiinnittää huomionsa avun merkkeihin. Huomioi jokapäiväinen apu erilaisissa tilanteissa. Ehkä se on vastaantulijan hymy murheellisen hetken keskelle. Ehkä ystävän viesti, jossa hän lähettää tarpeellisen tiedon, joka säästää etsimisen vaivalta. Ehkä apu tuntuu tulevan suoraan taivaasta. Menet asemalle myöhässä, mutta ehdit junaan, koska sekin on myöhässä.

Adventtikynttilän liekin voi antaa tuoda lämpöä ja iloa sydämeen. Rukouksen huokauksena voivat olla sanat: Kiitos, että kannattelet.

Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.

Luuk: 25:33

Edelläkulkijan jalanjäljissä

‍Kolmas adventti on Johannes Kastajan tekemälle työlle omistettu pyhä. Johannes oli edelläkulkija ja tien raivaaja. Kolmannen adventtikynttilän liekki tuo rauhaa.

Kolmannella adventtiviikolla voi katsella omia joulutraditioitaan arvostaen. Monet tavat ovat kodin perua. Reseptit mummilta tai joulukuusen koristeet suvusta. Traditioista ei tarvitse pitää kouristuksenomaisesti kiinni, mutta sukupolvien ketju on osa meitä. Olemme saaneet tietoja ja taitoja edellä käyneiltä.

Hengen adventin kynttilän voi sytyttää siunaaville muistoille.

Hän on se, josta on kirjoitettu:

– Minä lähetän sanansaattajani sinun edelläsi, hän raivaa sinulle tien.

Matt: 11:10

Uskollinen uneksija

Neljäs adventti ja sen evankeliumiteksti kertoo Joosefista, joka aikoo paeta paikalta kuultuaan Marian raskaudesta. Hän näkee unen, jossa enkeli kertoo lapsen alkuperän. Neljäs adventtikynttilä loistaa rakkauden valoa.

Neljännen adventin mietiskelyksi sopivatkin unelmat. Unelmiin tutustuminen voi alkaa pienestä. Voi tunnustella, mitä reittiä haluaa palata kotiin. Voi opetella kuuntelemaan, millaisia lahjoja elämäänsä kaipaa. Jumala kertoo itsestään unissa ja unelmissa. Miksei siis vieläkin?

Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen.

Matt: 1:24