– Lapsuuden jouluina mummi makasi sohvassa pystymättä liikkumaan, koska oli tehnyt tauotta juhlan eteen työtä tauotta monta päivää. Valmistelut oli aloitettu viikkoa aiemmin, professori Laura Kolbe muistelee. Mummin jälkeläiset ovat halunneet välttää tämän jokajouluisen väsymyksen seurauksena suvussa on myöhemmin pyritty jakamaan jouluvastuuta.

– Se on tarkoittanut myös näytelmällisyyden riisumista, hän sanoo. –
Juhlaan on kertynyt paljon yksityiskohtia ja jos ne kaikki halutaan toteuttaa, jonkun on nähtävä paljon vaivaa. Kulissien rakentamisesta seuraa turhaa riittämättömyyttä ja kuormitusta, usein erityisesti naisille.

Joulu on vuosisatojen aikana imenyt itseensä vaikutteita ja tapoja idästä ja lännestä. Sadonkorjuujuhla, muinaisusko ja vanhojen kirkkojen tuliaiset ovat sulaneet yhdeksi kokonaisuudeksi. Kuusi, pukki ja lahjat keksittiin eurooppalaisissa kaupungeissa 1800-luvulla ja tulivat sieltä meille, mutta ruokalajit ovat lähempää.

– Joulu on kokoelma eri aikakausien vaikutuksia. Voi sanoa jossain mielessä, että 1800-luvun kaupunkiporvaristo keksi joulun. Saksankielisestä Euroopasta saimme kynttilät, skandinaviasta himmelit ja venäläisestä perinteestä ruokapöydän ruhtinaallisuuden. Runsas ruokapöytä on vaurauden ilmentymä. Kinkku ja haudutetut ruuat ovat venäläistä vaikutusta. Kalat ja rosolli taas läntistä perua. Glögi lienee tuontitavaraa Kustaa Vaasan hovista. Jouluun liittyy myös vahva käsin ja itse tekemisen eetos, joka kuuluu maaseutukulttuurin historiaan. Joulun ruokalista on Suomessa matkannut maalta kaupunkiin, historioitsija kuvaa.

Minkä jäljen me jätämme jouluun?

Kolbe toivoo suomalaisen joulunvieton muuttuvan entistä monimuotoisemmaksi ja joustavammaksi. Perinteistä voi noukkia omat suosikkinsa ja jättää monia yksityiskohtia kokoaan pois.

– Nykyajan vaikutusta voisivat olla joustavuus, sallivuus ja paineiden vähentäminen, Kolbe ehdottaa. Hän uskoo, että joulua on turha yrittää paeta matkustamalla pois.

– Joulua ei voi paeta, vaikka matkustaisi toiselle puolelle maailmaa. Joulu kulkee kollektiivisessa muistissamme mukanamme sisäistyneinä kuvina. Kuljetamme joulua sisällämme, hän sanoo.

Kolbe nauttii itse vuodenajan tunnelmasta vähemmällä hössötyksellä.

Jouluun kuuluu myös sosiaalisia paineita. Kolben mukaan se on pinnan alla elävien tunteiden ja odotusten latautunut ajanjakso.

– Joulu nostaa pintaan lapsuudesta asti haaveita ja odotuksia, jotka eivät välttämättä koskaan ole toteutuneet. Joulun vaaroja ovat epäaitous ja sosiaaliset paineet. Unelma täydellisestä joulusta on kulttuurin ja historian tuottama, Kolbe sanoo.

– Joulu on kuin kuori. Parasta siinä ovat pimeään vaippaan kääriytynyt sosiaalinen lämpö, valon ja pimeän kontrastit ja aito mahdollisuus pohtia elämän suuria kysymyksiä. Sekin kätkeytyy jouluun, Kolbe sanoo.

– Jouluperinteet muuttuvat pikkuhiljaa. Tulevaisuuteen tulevat vaikuttamaan ainakin kulttuurin monikulttuurisuus, monimuotoistuminen ja yksilöllisten valintojen korostuminen, kaupunkiteologian professori Henrietta Grönlund luettelee. Hän uskoo, että yksilöllisten valintojen halu tulee muuttamaan jouluperinteitä yhä enemmän.

Tulevaisuudessa nousevia joulutrendejä on hänen uskoaksensa kaverijoulut itse valitussa seurassa ja kaikenlainen hyväntekeväisyys, lahjoittaminen ja auttamistyö.

– Joulu korostaa yksinäisyyttä, koska sen kuvasto on perhekeskeinen. Kaikille perhejoulu ei ole mahdollinen tai toivottu. Ihmiset haluavat tulevaisuudessa myös itse valita jouluseuransa, Grönlund kuvaa.

Kulttuurin muutoksista huolimatta hän uskoo, että ilmassa on paljon hiljentymisen ja hengellisyyden etsimistä.

– Pyhän kokemisen tarve ei vähene, vaikka joulukirkon suosio laskisikin, Grönlund sanoo. Monikulttuurisuus tarkoittaa toisaalta korrektiuden vaatimuksia, mutta toisaalta näkyvän uskonnollisuuden lisääntymistä.

Jeesuksen syntymäkertomus kestää vuosisadasta toiseen

Meidän tuntemaamme joulua on vietetty vasta joitakin satoja vuosia, mutta joulun ydin, kertomus on kaksi tuhatta vuotta vanha.

– Jeesuksen syntymä on hieno eurooppalainen kertomus ja osa meidän itseymmärrystämme. Se täytyy keksiä aina uudelleen ja kertoa kussakin ajassa aina uudella tavalla. Sen universaalius kelpaa mihin tahansa ja kerrottavaksi kaikkina aikoina, Kolbe sanoo

– Sanoma siitä, että pienin ja vähäisin onkin merkittävin, että nöyryys ja luopuminen ja ehdoton armo voittavat, ei filosofisesti katoa koskaan, Grönlund täsmentää.

Salla Ranta

Kuvat: Antti Rintala

Juttu on julkaistu Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan Katedraali-joululehdessä 2020.

------

Laura Kolbe on Euroopan historian professori. Hänen joululaulusuosikkinsa ovat Sylvian joululaulu, En etsi valtaa loistoa ja Juice Leskisen Sika.

Henrietta Grönlund on kaupunkiteologian professori. Hän kuuntelee mielellään jouluna amerikkalaista viihdemusiikkia. Nat King Colen Chestnuts Roasting on an Open Fire tuo hänelle joulutunnelman. Kotimaisista suosikki on Maa on niin kaunis.