10.12. Onneksi olkoon: Jutta | Palaute | På svenska | In English

Tuomiokirkkoseurakunta

Maa on niin kaunis kertoo joulun sanomasta

Tuomiokirkkoseurakunta

28.11.2019, 12:36

Tämä tapahtui Tanskassa. Elettiin vuotta 1850. Runoilijana ja kirjailijana tunnettu Bernhard Severin Ingemann työskenteli tanskan kielen lehtorina suurella Sjellandin saarella Sorøssä. Hän oli pappisperheen kuopus. Jo varhain Ingemann oli joutunut kokemaan kovia: Hän oli menettänyt isänsä, äitinsä ja kaikki veljensäkin. Hän kävi usein läheisessä Lyngen kirkossa. Siellä työskenteli hänen ystävänsä, pastori Johannes Fenger.

Kerran tämä järjesti Ingemannille aikamoisen yllätyksen: Hän oli käynyt Sleesiassa, provinssissa, joka tuolloin kuului Preussiin. Siellä Fenger oli eräästä lehdestä löytänyt ihmeellisen kauniin virren, Schönster Herr Jesu. Jeesus on siinä ihanin, kaunein. Tuon saksalaisessa virsikirjassa edelleen olevan virren tuntemattoman runoilijan sanat ovat tiettävästi vuodelta 1677. Anonyymi sävelmä taas on painettu juuri tuolla Sleesiassa viimeistään 1842 (Glatz).

Fenger oli sitten nuoren tyttärensä säestyksellä laulanut virren Ingemannille - ja pyytänyt tätä tekemään siitä tanskankielisen version. Se syntyi: Deilig er jorden. Maa on ihana, kaunis. Se ilmestyi 1850. Käsikirjoitus löytyy Ingemannin ja hänen Lucie -vaimonsa arkistosta (Tanskan Kuninkaallinen kirjasto).

Nykyään Ingemannin virttä lauletaan ensinnäkin kaikissa Pohjoismaissa. Muutama esimerkki: Meille ehkä jo lapsesta saakka tuttu suomennos Maa on niin kaunis on kirjailija Hilja Haahden käsialaa (1903). Se tuli myös virsikirjaan (1986, virsi 30). Löysin virren mm. islantilaisesta (Fögur er foldin) ja inarinsaamelaisesta (Eennâm lii muččâd) virsikirjasta. Muuallakin se tunnetaan - ainakin englanniksi (Fair is creation).

Mutta miksi maa on niin kaunis? Elämähän on katoavaista. Huomaamatta aika kuluu: vuodet vierivät, sukupolvet vaipuvat unholaan. Maa on niin kaunis siksi, että joulun sanoma vie toiviotielle: Taivaallinen Isämme ei ole unohtanut meitä, vaan saamme laulaen kulkea kohti kestävää päämäärää: kirkas taivas aukeaa edessämme.

Ensimmäinen joulu – silloinhan enkelit lauloivat. Eivät mitä tahansa, vaan mahtavaa, kirkasta ylistystä Herralle. Ihmistä ei ole jätetty yksin – ei kohtalon, levottoman maailman eikä katoavaisuuden armoille: Meille on syntynyt Kristus, Vapahtaja. Hänessä on apu. Vain hänessä on pelastus kaikesta, mikä meitä painaa.

Siksi saksalainen virsi alkoi: Schönster Herr Jesu – kaunein, ihanin Herra Jeesus. Enkelit lauloivat tämän valtavan ilouutisen. Sen kuulivat ensin vähäpätöiset yötyöläiset, paimenet:

Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan

päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.

(Luukkaan evankeliumi 2:14).

Meitä rakastetaan. Iloitkaamme siis mekin, arjessa ja juhlassa, ilossa ja surussa. Molempiin Maa on niin kaunis kantaa, ympäri vuodenkin. Tervetuloa yhteiselle toiviomatkalle kohti taivaan kirkkautta, kun Jeesus meille armon toi.

Suvi-Päivi Koski, aluekappalainen, TT, virsitutkija