05.06. Onneksi olkoon: Sulevi | Palaute

Tuomiokirkkoseurakunta

Blogi: Koronasta alkoi uusi paasto

14.05.2020, 11:23 /  päivitetty 14.05.2020, 11:26
Olen ollut kotona etätöissä nyt maaliskuun puolivälistä lähtien – siis siitä asti, kun Suomessa otettiin poikkeuslaki käyttöön koronaviruksen hillitsemiseksi. Kohta kaksi kuukautta on kulunut eristyksissä ja se on opettanut minulle paljon.
Kuvassa kukkivia valkovuokkoja

Joka vuosi olen halunnut osallistua paastoon jotenkin. Hyvin usein olen luopunut lihasta, alkoholista tai karkeista. Tänä vuonna päätin paastota kaikesta ylimääräisestä makeasta. Karkit, suklaat, pullat ja leivokset saivat jäädä 40 päiväksi.

Paasto tuntui erityisen vaikealta tänä vuonna. Tuntui, että kaikki keskittymiskykyni meni siihen, että käänsin katseeni pois, kun telkkarissa mainostettiin uutta rapsahtavaa suklaajäätelöä. Tai kun esihenkilöni toi toimistolle tuoreen pullapitkon ja minä yritin kääntää ajatukseni käsillä olevaan sähköpostiin.

Paastoni sai uuden kierroksen, kun koronan aiheuttamat rajoitukset käynnistyivät. Tuntui epäreilulta, että joudun elämään eristyksissä ystävistäni, harrastuksistani ja kaupungilla luuhaamisesta ja samaan aikaan tarkkailemaan syömisiäni. Manguin puolisoltani lupaa päättää paasto ennenaikaisesti, mutta hän kaikessa viisaudessaan pyysi minua pyytämään lupaa itseltäni, itsehän olin paastoni valinnut.

Pääsiäisyönä valvoin yli puolenyön saadakseni syödä suklaamunan heti vuorokauden vaihtuessa pääsiäissunnuntaiksi. Vaan yllättäen karkit eivät tuoneetkaan odottamaani autuasta tunnetta.

Koronakevät on laittanut minut paastolle, jolla en ole koskaan aiemmin ollut.

Olen ensimmäistä kertaa vuosiin joutunut luopumaan tärkeänä pitämistäni asioista: joukkueurheilusta, ravintolaillallisista, ystävien kanssa hengailusta, työpaikan tapaamisista sekä omasta ajasta. Esteetikkona myös huolittelematon verkkari-look on tuntunut vaikealta hyväksyä. Kipeimmät luopumiset liittyvät toisiin ihmisiin. Elämä ei ole samanlaista ilman jatkuvia kohtaamisia lähimmäisteni kanssa.

Paasto on uusi, outo ja hieman ahdistava myös sen takia, etten tiedä, kuinka kauan se kestää.

Paaston olennainen osa on ajatusten kääntäminen näistä arkisista ja maailmallisista asioista toisaalle: Jumalan etsimiseen ja oman sydämen tutkiskeluun. Voin tunnustaa, että herkkupaasto ei tuonut minua lähemmäksi Jumalaa. Sen sijaan tämä koronan pakottama paasto on saanut minussa uusia ajatuksia liikkeelle.

Kävelemme joka aamu lenkin lähimaastossa ennen aamiaista ja töiden aloittamista. Jumala on ollut läsnä noilla lenkkipoluilla, tai ainakin olen saanut ihastella Hänen kättensä töitä. Luonnon heräämistä on ollut ihanaa seurata. Tuntuu, että joka aamu olen nähnyt jossain lisää kasvua, avautumista, eloa tai värejä kuin edellisenä päivänä. Kerrankin minulla on ollut aikaa ihmetellä kevään saapumista ja tunnustella, mitä ajatuksia ja tuntemuksia myös minussa itsessäni herää.

Päivien pitenemisen (ja kenties myös koronarajoitusten purkamisen) myötä toivo on syttynyt. Tiedän, että kaikelle on aikansa. Odottaessa toivo jälleennäkemisestä koronan jälkeen kantaa.

Viivi Ali-Löytty
viestintäpäällikkö, seurakuntaneuvoston puheenjohtaja Tuomiokirkkoseurakunnassa