25.01. Onneksi olkoon: Paavo, Pauli, Paul, Paavali | Palaute
Tuomiokirkkoseurakunta

Kujansuun perheen ensimmäinen joulu

Tuomiokirkkoseurakunta

07.12.2021, 15:31 /  päivitetty 07.12.2021, 15:36
Kujansuut viettävät ensimmäistä jouluaan kolmihenkisenä perheenä. Perinteet voivat muuttua ja mukautua vuosien mittaan, mutta yhdessäolon merkitys säilyy.
Kuvassa vanhemmat Liisa ja Pekka Kujansuu sekä Liisan sylissä Mauno-vauva

Kampissa asuva Kujansuun perhe, Liisa, Pekka ja kesäkuussa syntynyt Mauno-vauva, suunnittelevat ensimmäistä yhteistä jouluaan kolmihenkisenä perheenä. Pariskunnalla yhteisiä joulumuistoja on jo kymmeneltä edelliseltä vuodelta, mutta Maunon kanssa tuleva joulu on ensimmäinen ja varmasti ikimuistoinen.

Kun Liisa ja Pekka tapasivat, vietti pariskunta joulut heti alusta alkaen yhdessä. Jouluperinteiden yhteensovittaminen onnistui Kujansuilta vaivattomasti. Yhteiset perinteet alkoivat muodostua Liisan toiveesta viettää aatto oman perheensä parissa. Pekalle joulunviettäminen Liisan lähipiirin kanssa tuntui luontevalta ja perinteeksi muodostuikin viettää jouluaatot Liisan perheen luona ja vierailla Pekan sukulaisilla joulupäivän ja tapaninpäivän aikana. Järjestelyn onnistumisessa auttoivat lyhyet etäisyydet.

”Aluksi meidän molempien perheet ja sukulaiset asuivat Tampereella, ja pystyttiin käymään vaikka kahdessa eri paikassa saman päivän aikana. Sitten vanhempani muuttivat Turkuun, mutta parin tunnin ajomatka ei ole kuitenkaan ollut ongelma”, Liisa kertoo.


Perinteitä joulukirkosta karjalanpiirakoihin

Lapsuuden joulut olivat sekä Liisalla että Pekalla olleet samankaltaisia, joten suurta työtä erilaisten tapojen ja tottumusten yhteensovittamisessa ei tarvittu. Molempien lapsuudessa joulut vietettiin pienessä piirissä läheisimpien sukulaisten kesken ja joulunviettoon liittyvät perusarvot olivat perheissä yhteneväiset. Jotakin uutta kumpikin on kuitenkin tuonut yhteisiin jouluihin.

”Itse en lapsena viihtynyt kirkossa. Olin kuulemma ollut sellainen kovaääninen ja kyseenalaistanut papin puheita ja muuta sellaista. Se jäi osittain jouluperinteistä kokonaan pois, mutta sitten, kun alettiin Liisan kanssa viettämään joulua, niin olen taas heidän kanssaan käynyt jouluaattona kirkossa, ja siitä on tullut uudestaan itsellekin perinne”, Pekka muistelee.

Liisa puolestaan on saanut joulunviettoon Pekalta karjalanpiirakoiden tekemisen. Aikaisemmin Pekan äiti ja siskojen perheet ovat pitäneet yllä vuosittaista tapaa kerääntyä yhteen leipomaan jonakin joulua edeltävistä viikonlopuista. Tätä perinnettä Pekka ja Liisa ovat jatkaneet.

”Viime joulun alla, kun ei päästy näkemään kaikkia, meillä oli etäjoulukahvit joulupäivänä, ja tehtiin Liisan kanssa kaksin karjalanpiirakoita ja lähetettiin kuvia”, Pekka iloitsee.

Sen lisäksi, että sukupolvelta toiselle välittyy taito tehdä karjalanpiirakoita, ylläpidetään perinteen kautta myös sukulaissuhteita ja kohdataan läheisiä. Joulu onkin Kujansuille vahvasti myös yhdessäolon ja läheisten juhla, jolloin nähdään niitäkin sukulaisia, joita muulloin tavataan harvemmin.

Tulevina jouluina, yhdessäolon ja leipomisen lisäksi, vanhemmat haluavat välittää Maunolle myös musiikkiin liittyviä perinteitä, kuten kauneimmissa joululauluissa käymisen.

”Olen tykännyt käydä laulamassa kauneimpia joululauluja, ja joulumusiikki ylipäänsä on lähellä sydäntä. Musiikki kuuluu vahvasti koko joulunaikaan eikä vain jouluaattoon”, Liisa kuvailee ja äitinsä sylissä iloisena ääntelevä Mauno vaikuttaa olevan samaa mieltä.

Aikansa kutakin

Joulunvietto ja siihen kuuluvat perinteet voivat muuttua sitä mukaa kuin perhe muuttaa muotoaan. Kujansuiden joulusuunnitelmat ovat vielä vähän avoinna, mutta tiettyjen asioiden toivotaan säilyvän ennallaan.

”Kyllä mulla toiveena on, että olisimme edelleen siellä vanhempieni luona jonakin päivänä ja taas yhtä lailla Pekan sukulaisten kanssa toisina päivinä. Lisäksi haudoilla käynti ei ennen ollut perinteenä, mutta Pekan kanssa on käyty Pekan isän haudalla joulunaikaan, ja sitä perinnettä olisi kiva jatkaa”, Liisa miettii.

”Oleellista ei ole käydä siellä, missä hauta sijaitsee, vaan tärkeämpää on kynttilän sytyttäminen hautausmaalla ja ajatus läheisten muistamisesta”, Pekka jatkaa.

Liisan ja Pekan joulujen kohokohtia olivat aiemmin yhdessäolo ja jouluruoka, mutta tulevilta jouluilta vanhemmat odottavat myös lapsuudessa vallitsevaa erityistä jouluntaikaa, jota he pääsevät Maunon kanssa myötäelämään. Mitä isommaksi pienokainen kasvaa, sitä enemmän voi elää joulua myös lapsen ilon ja innostuksenkautta.

Oman joulun viettämiseen ei ole yhtä oikeaa tapaa eikä joulun tarvitse olla samanlainen joka vuosi, vaan voi antaa armoa itselleen siinä, että viettää joulua siten, kuin parhaalta tuntuu ja antaa perinteiden tarvittaessa muuttua.

Tuleva joulu on perheelle monella tapaa ensimmäinen joulu. Pekan äiti menehtyi viime keväänä ja Mauno syntyi kesällä. Joulussa tuntuu siis uudella tavalla muutos: sekä suru elämän päättymisestä että ilo uuden elämän alkamisesta ja perinteiden jatkamisesta.

”Me emme ole enää vain kahdestaan, vaan mennään Liisan vanhemmille perheenä oman lapsen kanssa. Se on merkittävä muutos, vaikka kaveri ei vielä joulupukista ymmärräkään.”

Muita samankaltaisessa tilanteessa olevia Kujansuut kehottavat armollisuuteen, muutoksen hyväksymiseen ja rauhoittumiseen.

”Kannattaa ajatella, että aikansa kutakin. Joulu ja se miten joulua viettää muuttuu elämäntilanteiden myötä. Oman joulun viettämiseen ei ole yhtä oikeaa tapaa, eikä joulun tarvitse olla samanlainen joka vuosi, vaan voi antaa armoa itselleen siinä, että viettää joulua siten, kuin parhaalta tuntuu ja antaa perinteiden tarvittaessa muuttua”, Pekka kiteyttää.

”On tärkeää myös muistaa rauhoittua sen sijaan, että ajelee paikasta toiseen koko joulun ajan. Joulu on kuitenkin myös rauhoittumisen aikaa”, Liisa lisää Mauno tyytyväisenä sylissään.


Teksti: Karoliina Henriksson

Kuva: Assi Pulkkinen