24.04. Onneksi olkoon: Pertti, Altti, Albert | Palaute
Roihuvuoren seurakunta

Moni tekee omiin oloihinsa vetäytyvän nuoren kanssa saman virheen - Asiantuntija: "Nuoret eivät ole vielä valmiita pärjäämään omillaan"

23.08.2021, 17:09 /  päivitetty 24.08.2021, 22:00
Etualalla suunnittelija Heidi Holappa MLL:stä taustallaan sohvalla löhöävä teini. Kuva: Outi Jaakkola

Epävarmuuden keskellä lapset ja nuoret tarvitsevat vanhemmiltaan ennen kaikkea aktiivista läsnäoloa. Myös huoneisiinsa lukkiutuvat teinit, vaikka he käytöksellään viestittäisivätkin päinvastaista.

-Vaikka aikuiset kokevat huolta ja tuskastumista, niin olisi hyvä, jos he pystyisivät suojaamaan lapsia ja nuoria omilta murheiltaan. Monet lapset nimittäin kantavat huolta vanhempien puolesta. He ajattelevat, etteivät enää halua kuormittaa vanhempiaan tai huoltajiaan omilla murheillaan, tietää Mannerheimin lastensuojeluliiton suunnittelija Heidi Holappa. Hän on työskennellyt sekä lasten ja nuorten että vanhempien auttavien puhelinten taustatiimissä. Puhelimiin ja somekanavien yhteydenottoihin vastaavat MLL:n vapaaehtoiset, joita järjestö kouluttaa ja rekrytoi.

Monet lapset kantavat huolta vanhempien puolesta

-Poikkeusaika on ollut hyvin kiireistä auttavissa puhelimissa. Yhteydenotoissa näkyvät muutokset, koulunkäyntiin liittyvät kysymykset, yksinäisyys, vertaissuhteet tai niiden puute ja elämänpiirin kaventumisen mukanaan tuomat ongelmat. Rokotukset ja maskit tulevat todennäköisesti puhuttamaan tänä syksynä sekä koulunkäynnin aloittaminen ylipäänsä, yhteydenotoista raportteja työkseen laativa Holappa veikkaa.

-Monessa perheessä elämä on käpertynyt pienemmäksi, mikä on osalla yhteyttä ottaneista ankeuttanut ja tylsistyttänyt mielialaa. Jos kotona on ollut ristiriitoja, ne ovat helposti kärjistyneet. Paljon on jouduttu tekemään kompromisseja. Koko perheen ja lasten tarpeiden sovittaminen on aikamoista jongleerausta. Moni miettii, mihin omat resurssit riittävät.

Lukemattomilta nuorilta on lisäksi pandemian takia jäänyt väliin omat rippijuhlat, vanhojentanssit tai ylioppilasjuhlat. Ne ovat tärkeitä siirtymäriittejä.

-Sellaisenaan niitä ei voi saada takaisin. On tärkeää antaa nuoren surra. Voi kysyä nuorelta, mikä lieventäisi surua tai mihin tulevaan juhlaan voisi panostaa vaikka ihan oman perheen kesken.

Keskity vuorovaikutuksen vaalimiseen

Jos kaikkeen ei vanhempana pysty eikä jaksa revetä, niin yksi on ylitse muiden.

-Vuorovaikutus on äärimmäisen tärkeää. Se voi jopa korostua nuoruusvuosina. Lapsen arvostaminen, kunnioittaminen ja kuunteleminen luo sille pohjan. Vanhempien antama aika ja läsnäolo ovat kaikenikäisille lapsille tärkeitä – se näkyy ja kuuluu puhelinpalvelussa.

-Teini-ikäiset usein vetäytyvät omiin oloihinsa, ja aikuiset ajattelevat, että he haluavat olla rauhassa. Nuori taas saattaa kokea, ettei aikuista kiinnosta olla hänen kanssaan. Siksi kannattaa sinnikkäästi miettiä kaikenlaisia tapoja luoda tilanteita, joissa voi olla yhdessä. Hyviä tilanteita ovat sellaiset, joissa keskitytään tekemiseen, vaikkapa ruuanlaittoon tai leipomiseen. Myös digitaaliset kanavat ovat nuorille luonteva tapa olla vuorovaikutuksessa. Yhtä tärkeää kuin puhuminen on läsnäolo ja sen viestittäminen, että minä olen nyt tässä. Kaikki eivät välttämättä halua halata, mutta aina jotain tapoja löytyy.

Heidi Holappa tietää, että vanhempana ei välttämättä saa mitään signaalia siitä, että tekee oikeita asioita.

-Oma äitini vei minut joka viikonloppu pitkälle kävelylle ja sitten kahvilaan. Vasta jälkeenpäin tajusin, ja kiitin panostuksesta.

-Kannattaa luottaa itseen ja siihen että on lapselle paras vanhempi, joka tuntee hänet parhaiten. Itsenäisyydestään huolimatta nuoret eivät ole valmiita vielä pärjäämään omillaan.

Olennaista on olla aidosti kiinnostunut lapsesta, arvostaa ja kunnioittaa lapsen mielipiteitä, asenteita ja tunteita ja pysähtyä niiden äärelle.

-Jos oma nuori vetäytyy niin, ettei häneen saa kontaktia, pitäisi miettiä, miten tilanteen saa muutettua. Voisiko silloin joku ulkopuolinen turvallinen aikuinen kannatella - isovanhempi, kummi tai koulukuraattori. Joku, johon nuori voi tukeutua ja joka voi olla läsnä, Holappa ehdottaa.

Liikennevalomalli auttaa rajanvetoon

Nuoruusvuosiin kuuluu itsenäistyminen. Vanhemman tehtävänä on pohtia, paljonko antaa tilaa ja mihin vetää rajat.

-Yksinkertainen liikennevalomalli on auttanut itseäni, ja olen huomannut ajattelevani sen kautta, Heidi Holappa kertoo. Hänellä on teini-ikäinen poika.


PUNAINEN:

Puutu heti. Fyysinen, henkinen tai seksuaalinen väkivalta. Jos nuori aiheuttaa vaaraa joko itselleen tai muille tai vaara uhkaa toisen ihmisen suunnalta. Laki asettaa raamit, mutta on myös perhekohtaista vaihtelua, mikä menee punaiselle, esimerkiksi lävistykset.

KELTAINEN:

Neuvottele nuoren kanssa. Yökyläily, kotiintuloajat, paljonko saa tehdä puhelinlaskua, mikä on siivousstandardi, mitä kotitöitä edellytetään, kielenkäyttö, harrastukset, digisisältöjen käyttö, ajankäyttö.

VIHREÄ:

Anna nuoren itse päättää. Mielipiteet, oman huoneen sisustus, musiikkimaku, taidemaku, maailmankatsomus, ulkonäkö.

3 x tee näin

• Puhu lapsen kavereista arvostavasti ja kannustavasti. Lapsi kokee arvostelun kohdistuvan helposti itseensä.

• Kerro murheistasi ensisijaisesti muille aikuisille, suojaa lasta.

• Varaa tietoisesti kiireetöntä yhdessäoloaikaa ja pyri viestimään että olet läsnä

Teksti ja kuva: Outi Jaakkola

Mistä apua vanhemmille?

• koulukuraattorit

• terveyskeskusten psykiatriset sairaanhoitajat

• perheneuvolat

• seurakuntien perhe- ja nuorisotyöntekijät

• MLL:n vanhempainpuhelin ja digipalvelut www.mll.fi

• lasten ja nuorten puhelin ja chat www.nuortennetti.fi