"Muutin noin puolitoista vuotta sitten seurakuntamme alueelle, Laajasalon Kruunuvuorenrantaan. Nuorena aikuisena, teologian opiskelijana ja seurakuntaelämässä mukana olleena, muutto ja tilanteeni johdattivat ajattelemaan muutosta myös seurakuntayhteydessä. Jo tällöin ja yhä edelleen elämän erilaisissa hetkissä pysähdyn aika ajoin miettimään, millainen onkaan minun kirkkoni?

On tärkeää arvostaa niin yksilöllisyyttä, eroja ja moninaisuutta, kuin myös yhteyttä ja yhteistä perustaa.

Vuosien mittaan olen päässyt vierailemaan useissa, hyvinkin erilaisissa kirkoissa. Niistä erityisen läheisiksi ovat tulleet kotikirkot, Savonlinnan tuomiokirkko ja Laajasalon kirkko. Kyseiset kirkot ovat erilaisia ja ne ilmentävät muun muassa eri tyylejä ja aikakausia. Erojen lisäksi ne omaavat kuitenkin myös hyvin paljon yhteistä. Moninaisuudesta huolimatta yhteinen perusta luo yhteyttä. Sellainen kestää ja kantaa useassa asiassa pitkälle. On tärkeää arvostaa niin yksilöllisyyttä, eroja ja moninaisuutta, kuin myös yhteyttä ja yhteistä perustaa. Tämän ajatuksen voin liittää myös laajempaan yhteyteen.

Kirkko ei olekaan vain rakennus ja pyhä paikka. Se on ennen kaikkea meidän kaikkien yhteinen kirkko, seurakunta, kristittyjen yhteisö – Kristuksen kirkko. Se on minun kirkkoni, sinun kirkkosi ja meidän kaikkien yhteinen kirkko. Tämä näkökulma vie edelleen pohtimaan yhteisöämme ja yhteistä kirkkoamme. Näin voin jälleen käsitellä myös omia, henkilökohtaisia ajatuksia, jotka lopulta liittyvät yhteisesti jaettavaan kokonaisuuteen. Tämän tärkeän pohdinnan äärelle meistä jokaisen on joskus arvokasta pysähtyä.

Minun kirkkoni on rukouksen kirkko. Tuoden rukouksen kautta meidän jokaisen elämään valoa ja varjelusta, rauhaa ja rakkautta.

Minun kirkkoni ymmärtää uskoa ja ymmärtää tätä aikaa.

Minun kirkkoni on läsnä oleva ja ihmisten keskellä. Se kutsuu ja kohtaa erilaisia ja eri tilanteissa olevia ihmisiä. Se on kirkko, joka ymmärtää uskoa ja ymmärtää aikaa, ollen luontevasti läsnä tässä ajassa.

Minun kirkkoni on yhteyden rakentaja. Se luo yhteyttä toivon sanomaan, yhteyttä erilaisten ja eri tavalla ajattelevien ihmisten keskuuteen, yhteyttä maallisen ja iankaikkisen elämän välille sekä ennen kaikkea yhteyttä armolliseen Jumalaan Jeesuksen Kristuksen kautta.

Muuton jälkeen olen saanut kokea täällä tätä kaikkea. Seurakunta on toivottanut kotiovella uuden asukkaan tervetulleeksi, ilahduttanut tervetuliaiskassilla, kutsunut uusien asukkaiden brunssille ja vahvistanut yhteisöllisyyttä erilaisten tapahtumien kautta. Täällä voin uskoa ja kokea, kun seurakunta rukoilee, on läsnä ja rakentaa yhteyttä kaikkina aikoina."

Antti Kosonen

Kirjoittaja oli harjoittelijana Roihuvuoren seurakunnassa alkuvuonna 2021. Juttu on julkaistu Kiikari-lehden numerossa 1/2021.