Vaikka laajasalolainen Knipi on yksi Suomen tunnetuimmista lauluntekijöistä ja Egotrippi-yhtyeen kitaristi, hän ei osaa nuotteja. Itseoppinut muusikko soittaa keikoilla yhä samaa kitaraa, jonka hän ruinasi itselleen kasiluokkalaisena.

Toista sooloalbumiaan valmisteleva muusikko ei nimenä edelleenkään sano monille mitään. Ei, vaikka useimmat kyllä tunnistavat hänen kynästään ja kitarastaan syntyneitä kappaleita niitä kuullessaan. Lempinimen Knipi hän sai äidiltään yksivuotiaana, kun äiti joutui kieltämään: ”Knip inte” eli älä nipistele.

En itsekään esimerkiksi Spotifyn suoratoistopalvelusta löytänyt nimeäni. Se pani miettimään, että haluaisin jättää jonkin jäljen itsestäni. Puumerkin, että olen ollut olemassa, Knipi kertoo.

–Ensimmäiseen soololevyyn saakka olin tehnyt aina kaiken yhtyeelle ja sen hyväksi. Vaikka olen aina saanut siinä toteuttaa itseäni, on se iso askel rytmikitaristille lähteä soolouralle.

Egotripin alkuvuodet olivat samanlaisia kuin monien muitten bändien noihin aikoihin

–Paljon perusduunia ja keikkoja ilman suurempaa menestystä.

–Kun sitten ensimmäinen hitti syntyi kymmenen vuotta yhtyeen perustamisen jälkeen, oltiin aika jalat maassa. Emme ole koskaan tykänneet erityisesti mistään patsastelusta, vaan musan tekeminen on ollut tärkeintä. Teemme pienemmin ja kivemmin, tosin viime vuonna soitimme yhdessä sinfoniaorkesterin kanssa. Se oli suuri ja inspiroiva kokemus.

Knipi on tehnyt musiikkia myös muille artisteille, esimerkiksi Anna Puulle, Jonna Tervomaalle, Jenni Vartiaiselle ja Irinalle. Samu Haber on levyttänyt Irinalle sävelletyn kappaleen ”Hiljaisuus”.

Kun soitin Mestaripiirroksen ekan kerran Anna Puulle, hänelle tuli kyyneleet silmiin.

–Mestaripiirros on Mariskan tekemä teksti, jonka sävelsin Annalle. Sävellys syntyi yhdeltä istumalta, ei siinä kauaa nokka tuhissut. Tekstissä on jotain tosi kiehtovaa, eikä siinä ollut kertosäettä. Tykkään siitä, että jos saan tekstin, saan itse päättää, mikä osa muodostuu kertosäkeeksi.

–Kun soitin kappaleen Annalle, hän oli ihan kyyneleet silmissä. Ihan hyvähän Mestaripiirroksesta tuli, ja se meni purkkiin ekalla tai tokalla otolla.

–Säveltäessäni en yhtään ajatellut että se on gospelhenkinen, mutta sellainen siitä tuli ja olen itsekin soittanut sen kastejuhlissa kaksi kertaa.

Laulua toivotaankin tosi usein ristiäisiin.

Joululaulu kypsyy pöytälaatikossa

Ovatko joululaulut nou-nou vai löytyykö joukosta suosikkeja?

–Vaikka sanana joulumusiikki ei inspiroi, tykkään kyllä joistakin kappaleista. Meillä kuunnellaan Nat King Colen koko tuotanto aina jouluna. Vaikka hän laulaisi mitä, se kuulostaa jouluiselta, hän nauraa.

–Whamin Last Christmas, Do they know it’s Christmas time, Valkea joulu, hän luettelee.

—Myös Katri Helenan Joulumaa on lauluna kaunis, vaikka en tykkääkään sovituksesta.

Joululaulu on jemmassa pöytälaatikossa. Siitä tulee hyvin henkilökohtainen.

Knipillä on muhimassa myös oma joululaulun aihio, ollut jo 20 vuotta.

–En paljasta nimeä, kun se on niin hyvä, eikä kukaan saa sitä pölliä. Kaivan sen aika ajoin esille, ja laitan takaisin. Jonain jouluna se valmistuu. Siitä tulee hyvin henkilökohtainen laulu, hän paljastaa.

Tyhjäkäyntiä on vaikea kestää

–Työpäivä menee usein niin, että kuuntelen musaa, ja hörppäsen pari kuppia kahvia. Kirjoittelen mitä tulee mieleen, sanan tai lauseen. Kaikki kelpaa, mitä mieleen juolahtaa. Jossain vaiheessa rupean soittelemaan, toimisiko joku lause hyvin sointukierrossa. Useimmiten ei ole valmista sanoitusta tai sävellystä, vaan laulu syntyy hakemalla. Jos se parin tunnin päästä rupeaa resonoimaan, niin tiedän että siitä voi tulla ihan hyvä.

Jos puoleen päivään mennessä ei mitään synny, Knipi pistää koneen kiinni ja alkaa tehdä jotain ihan muuta, esimerkiksi lähtee futiskentälle nollaamaan päätä. Muistivihkonsa ensimmäiselle sivulle hän on kirjoittanut: ”Jos ei biisejä joka päivä synny, älä stressaa.”

Vaikka ei se niin helppoa ole.

–On aika haasteellista päästä sellaiseen tilaan, että luottaa siihen, että kyllä lauluja vielä syntyy. Esimerkiksi ensimmäisen soololevyn jälkeen meni puolitoista vuotta, ettei syntynyt mitään uutta. Tyhjäkäynnin kanssa eläminen on ehkä se kaikkein vaikein asia. Plus jos on ollut menestynyt artisti, eikä yllä aiempien teosten tasolle.

–Kun korona iski, ajattelin ensin, että nythän mulla on aikaa kirjoitella. Kuukauden päästä huomasin, ettei ne laulut niin vaan synny. Että eihän tästä tule yhtään mitään.

Musacornerin videot pitivät pinnalla.

Pelastus löytyi yllättäen sosiaalisesta mediasta. Knipi alkoi soitella sinne coverbiisejä yhdessä nuoremman poikansa Danskun kanssa, joka säesti koskettimilla.

–Sitten kysyttiin, mikset soita omia biisejäsi. Kuuden viikon jälkeen meillä olikin yhtäkkiä 35 biisiä kasassa. Oli kiva tehdä niitä yhdessä, ja se auttoi pahimman koronan alkuajan yli. Oli valtava helpotus, että oli jotain tekemistä.

Musacornerin nimellä kulkevista videoista tuli suosittuja, ja monille ne olivat viikon kohokohta pandemia-aikana.

Knipin loppuvuosi menee toista soololevyä valmistellessa. Kesällä ja alkusyksystä hän teki keikkoja niin paljon kuin mahdollista, vaikka ei niitä paljon ollut.

–Kaikki festarit jäivät väliin. Kevääksi on suunnitteilla laaja levynjulkaisukiertue.

–Levy ei tule jouluksi, mutta sinkku tulee, hän lupaa.

Teksti ja melodia on tärkein

Knipi on täysin itseoppinut muusikko.

–Niin kauan kuin muistan, olen hyräillyt, lauleskellut ja soittanut kattiloita. Joskus 8-vuotiaana sain akustisen kitaran. Silloin ei kärsivällisyys riittänyt. Varhaisteininä ruikutin itselleni sähkökitaran. Hirvee hinku oli soittaa, hän muistelee.

–Vasta kun löytyi soittokaveri, aloin päästä vauhtiin.

–Nuoteista mulla ei ole pienintäkään aavistusta. Ei pop- ja rock-musiikissa välttämättä tarvitsekaan, sointumerkeillä pärjää. Jos tarvitsen apua vaikka jousisovitusten tekemiseen, niin pyydän jotain tuttua tekemään sen. Pikkuhiljaa olen ruvennut opettelemaan äänitysohjelmien käyttöä, mutta minulle tärkeintä on edelleen teksti ja melodia, ei äänitystekniikka.

Knipin kappaleet ovat sellaisia, että hyvin monenlaisissa tilanteissa elävät ihmiset kykenevät samastumaan niihin.

Biisien kautta voi ilmaista sen, mistä on vaikea puhua.

–Asioista ei aina pysty puhumaan fiksusti, mutta biisien kautta se on helpompaa. Kun lauluun onnistuu saamaan edes ripauksen siitä, mitä tuntee, tuntuu se itsellekin paljon merkityksellisemmältä. Ja vaikka sitä ei musiikin tekijänä tule päivittäin ajatelleeksi, niin kyllähän se on hienoa, jos se resonoi toisissa ihmisissä. Palautetta tulee ja useimmiten se on ihan positiivista, Knipi toteaa vaatimattomasti.

Laajasalon kasvatti

Knipi on syntynyt Laajasalossa, ja omat pojat ovat jo kolmannen polven laajasalolaisia.

–Viitisen vuotta asuin Ruoholahdessa. Sitten tuli jälkikasvua ja ikävä saarelle. Muutimme takaisin.

Knipin Laajasalosta tekemä laulu 00840 kertoo omasta rakkaustarinasta ja suhteesta kotipaikkaan. Viime kesänä siitä tuli myös Laajasalon Palloseuran muutaman junnujoukkueiden lämmittely- ja maalintekobiisi. Knipille läheteltiin videoita turnauksista ja Helsinki Cupista, taustabiisinä juuri 00840.

Kun biisinteko tyssää, nollaan aivot lähimetsässä tai futiskentällä.

–Väkisin vääntäminen harvoin johtaa mihinkään. Illat menevät Laajasalon palloseuran pelejä katsoessa ja jatkossa todennäköisesti jonkinlaisena joukkueen apumiehenä. Olen viimeisen 15 vuoden aikana toiminut seurassa monenlaisessa roolissa, niin teini-ikäisten vastuuvalmentajana kuin 20 vuotiaiden poikien apuvalmentajana.

–Omassa lapsuudessa Laajasalo oli aika landea ja myös henkisesti kauempana esimerkiksi keskustasta. Itse kuljin bussilla Rautatientorille ja sieltä kouluun Ruskeasuolle. Pojatkin ovat onneksi saaneet nauttia lähimetsistä ja liikuntapuistoista, vaikka Herttoniemenranta ja Kruunuvuorenranta ovat muuttaneet aluetta. Toistaiseksi täältä vielä löytyy sellaista villiintynyttä lähimetsää, ettei ihan kaikki ole istutettua. Meren läheisyys on myös tärkeää.

Oman joulunsa Knipi viettää perheensä kanssa kotona Laajasalossa, hyvin tavallisesti.

–Mun äiti tulee meille, käydään vaimon vanhemmilla.

Ja Nat King Cole soi.

Teksti: Outi Jaakkola

Kuvat: Antti Rintala

Kuka?

Knipi (oik. Zachris Alexander Stierncreutz) s.1972

• kitaristi-laulaja, säveltäjä, sanoittaja

• Egotrippi-yhtyeen perustajajäsen

• neljä Emma-palkintoa, lukuisia kulta- ja platinalevyjä.

• sooloalbumi Knipi 2019

• Best of MusaCorner 2020

• singlet: Katkoviivoja (2019), 00840 ja Tien varteen (2021)

• suunnitellut levyjen kansia lukuisille artisteille