Rauhan ja ihmisoikeuksien puolesta

Diakonia ammattikorkeakoulun kolmannen vuoden sairaanhoitaja diakonissa -opiskelija Paavo Ondreka on harjoittelemassa diakoniatyötä Paavalin seurakunnassa 24.11.2019 asti.

"Ekumeenisella vastuuviikolla heränneitä mietteitäni:

Rauha on kuin ihmissuhde, jota pitää vaalia ajatuksin, sanoin ja teoin. Tämä tuli minulle selväksi, kun osallistuin torstaina 24.10. uskot-foorumin järjestämään uskontojen rauhankävelyyn.

Kun kävelimme rauhassa Helsingin keskustassa ajattelin: ”Mahtava olla mukana porukassa, jossa uskontojen eroavuudet eivät näytä haittaavan yhteistä keskustelua, keskinäistä kunnioitusta ja rauhantyön edistämistä.”

Itselläni on katolilainen tausta ja olen suorittamassa diakoniatyöharjoittelua Paavalin evankelis-luterilaisessa seurakunnassa, ja nyt kävelin yhdessä kristittyjen ja ei-kristittyjen ihmisten kanssa yhteiskuntarauhan ja uskonnonvapauden puolesta.

Vanhan kirkon edessä juttelin buddhalaisten munkkien kanssa, jotka olivat Nurmijärveltä asti tulleet ottamaan osaa rauhankävelyyn. Ajattelin ”hienoa, että on näin värikäs porukka, edistämässä tätä yhteistä asiaa”.

Myöhemmin illalla, kun osallistuin Helsingin metodistisessa kirkossa Helsingin ekumeenisen toimikunnan järjestämään rukoushetkeen ihmisoikeuspuolustajien puolesta, tuli minulle vielä toinen asia selväksi: ei ole itsestäänselvyys elää maassa, jossa voi vapaasti harjoittaa omaa uskontoa ja osoittaa mieltä. Maailmanlaajuisesti katsottuna suurella osalla ihmisiä ei ole samanlaisia ihmisoikeuksia.

Open Doors -järjestön mukaan maailmassa vainotaan kristittyjä ainakin 73 maassa. Vuonna 2018 kuoli yli 4136 ihmistä uskonsa tähden. Tilanteesta, jossa YK:n ihmisoikeusjulistuksessa mainitsema puhe- ja uskonnonvapaus toteutuvat, ollaan vielä kaukana.

Ekumeenisella rukoushetkellä ja ihmisoikeuskellojen soittamisella haluttiin tukea sitä hyvää työtä, jota tehdään ihmisoikeuksien parantamiseksi Suomessa ja muualla maailmassa. Rukouksessamme pyydettiin rohkeutta niille, jotka puolustavat ihmisoikeuksia ympäri maailmaa. Pyydettiin myös rohkeutta meille kaikille toimiaksemme heikomman puolesta omassa arjessamme.

Aikaisemmin tämän päivän aikana vierailuni Helsingin ortodoksisessa seurakunnassa antoi minulle mahdollisuuden osallistua panihidaan, eli vainajien muistopalvelukseen. Seurakunnassa vietettiin diakoniapäivää, joten tilaisuudessa muistettiin edesmenneiden seurakuntalaisten lisäksi myös kaikkia edesmenneitä diakoniatyön asiakkaita. Muistotilaisuus ortodoksisessa Liisankadun kotikirkossa oli koskettava. Sen jälkeen seurakunnan diakoniatyöntekijät kertoivat omasta työstään. Kiitos, että sain olla mukana."

‍