Ilo olla täällä
"Hampurissa asuessani vein lapseni viikoittain suomalaiselle merimieskirkolle muskariin. Istuimme ringissä alttarin edessä. Lapset kikattelivat ja juoksivat ympäriinsä lähetyskynttelikön, alttarin ja lukupulpetin väliä. Alttarikaiteelle kiipeilemistä piti hillitä, etteivät pienet olisi pudonneet sieltä kovalle kivilattialle, mutta muutoin elämän ääniä ei haluttu hiljentää. Kirkkosalissa on naurettu, itketty, laulettu ja tanssittukin.
Nauraminen tekee tutkitusti ihmiselle hyvää. Mutta miksi iloa, riemua ja naurua on mielikuvissa vaikea liittää kirkkoon? Useimmiten kirkkoon astuessa ääni madaltuu vaistomaisesti. Kirkossa puhutaan kuiskaillen, aivan kuin pelkäisimme herättävämme kärttyisen Jumalan päiväunilta. Kirkko mielletään pyhäksi tilaksi ja pyhään puolestaan tuntuu assosioituvan vakavuus ja pelottavuus. Edes ylösnousemuksen riemu pääsiäiskirkossa ei ole ihan samaa, kuin mitä yleensä koemme riemuksi vaikkapa ystävien seurassa lämminhenkisissä juhlissa. Ehkä osasyy vakavuudelle on se, että nauru ei juuri raiu Raamatun lehdillä. Naurua useammin puhutaan itkemisestä. Jeesuksenkin kerrotaan itkeneen, mutta Raamattu ei mainitse hänen nauraneen. Suurin osa Raamatun nauramisesta puhuvista kohdistaa viittaa pilkalliseen nauruun tai epäuskottavalle jutulle nauramiseen. Saara nauroi, koska ajatus siitä, että hän tulisi raskaaksi vanhoilla päivillään, oli naurettava. Jobille ja Jeesukselle naureskeltiin. Nauru riemun ilmaisuna on Raamatussa harvinaista.
Ilo ja riemu eivät kuitenkaan ole kateissa Raamatussa. Päinvastoin. Ilo suorastaan tihenee Uuden testamentin lehdillä. Jeesus sanoi tulleensa tuomaan ilosanomaa; vapautta, armahdusta, näkökykyä. Hänen kohtaamisensa kerrotaan täyttäneen ihmiset ilolla. Ilo ja riemu mainitaan myös varhaisten kristittyjen keskinäisistä kokoontumisista kerrottaessa. Missä Kristus, siellä ilo.
Tiesitkö, että eniten iloitsemisen ja riemuitsemisen puolesta Raamatussa puhuu Paavali? Tuo oman aikansa influensseri matkusti ahkerasti, kohtasi ennakkoluulottomasti hyvin erilaisista taustoista ja kansallisuuksista tulevia ihmisiä ja viestitteli heidän kanssaan kirjeillä. Tehtävä Jeesuksen lähettiläänä ei ollut mikään helppo. Toimeentulon kanssa oli haasteita, kristittyjen keskinäisiä riitoja piti olla koko ajan selvittelemässä, oli haaksirikkoa ja vankilareissuja. Kaiken tuon keskellä Paavali jaksoi rohkaista ja muistuttaa ilosta: ”Iloitkaa aina Herran yhteydessä! Minä toistan: iloitkaa!”
Paavalin mukaan ilo kuuluu seurakunnan arkeen. On osuvaa, että juuri Paavalin seurakunnassa seurakunnan elämää halutaan strategiassa lähestyä nimikkoapostolin tavoin ilon kautta. Kirkossa on lupa nauraa, tunteille on tilaa. Iloitsemme jokaisesta. Heijastamme toivoa. Muskarin alkulaulussa jokaiselle lapselle vuorollaan laulettiin nimellä mainiten ”kiva kun oot täällä”. Yhteiseen iloon on huomattavasti paremmat edellytykset, kun tulee nähdyksi ja noteeratuksi. Kiva kun olet täällä, juuri sinä."
Päivi Vähäkangas, Kirkkohallituksessa työskentelevä pastori ja Paavalin seurakuntaneuvoston jäsen