Tämän viikon sunnuntaina 19.3. klo 10 Paavalinkirkon messussa saarnavieraana on Meilahden sairaalan sairaalapastori Saku Toiviainen. Paavalin viestintä kävi haastattelemassa Sakua.

Millainen tausta sinulla on?

-Lauttasaari oli ensimmäinen papinpaikkani. Työskentelin siellä nuorisopastorina 1984–1989, mutta tuosta ajanjaksosta olin vuoden Saksassa jako-opintojen vuoksi. 1990-luvun alkuvuosina siirryin neljäksi vuodeksi Savoon, Mikkeliin, rippikoulupapiksi. Palasin sitten Helsinkiin silloiseen Suomen kirkon seurakuntatoimiston keskusliittoon (SKSK, myöhempi Kirkkopalvelut), jossa olin teologisena sihteerinä ja osallistuin muun muassa Inkerin kirkon koulutustoimintaan. Helsingin vankilan pappina olin 11 vuotta. Siellä heräsi kiinnostukseni perheterapiaan ja perheneuvontaan. Siirryin 2010 Helsingin seurakuntien perheneuvojaksi kahdeksaksi vuodeksi. Olen ollut sairaalapappina viisi vuotta. Aloitin sairaalapapin tehtävissä Suursuon sairaalassa ja Kirurgisessa sairaalassa. Nyt olen Meilahdessa.

Väittelin modernista roomalaiskatolisesta teologiasta 1993 ja olen perhepsykoterapeutti (VET).

Ajattelen, että ihmisyys on haavoittavalla tavalla yhteistä. Ihminen kysyy ympäristöstä riippumatta samoja kysymyksiä: Onko elämässä mieltä? Pystynkö kantamaan menneisyyteni? Onko ihmisiä, joita voin rakastaa? Olenko merkityksellinen jollekulle toiselle?

Mitä sinulle merkitsee olla Paavalin seurakunnan kummisairaalapappi?

-Paavalin seurakunnan kummisairaalapappina toivon voivani jakaa jotakin sairaalan maailmasta ja säilyttäväni yhteyden seurakunnan todellisuuteen. Yhdessä Paavalin seurakunnan Kirsti Hietalahden ja Arja Rannanpää-Kortelaisen kanssa pidimme saattohoidon vapaaehtoisten työnohjausryhmää. Nyt kevätkaudella toteutamme yhdessä Arjan kanssa sururyhmän vetäjien koulutuksen. Kirstin ja Arjan kanssa on ollut mukava tehdä yhteistyötä. Oma tehtäväni on ennen kaikkea työ Meilahden Torni- ja Kolmiosairaalan potilaiden, omaisten ja henkilökunnan parissa. Toivon, että sairaaloiden ja seurakuntien välille voisi kehittyä hyvää yhteistyötä, jota ohjaisi sekä tarve että realismi.

Sunnuntain saarnasta Saku kertoo sen verran, että saarna rakentuu Arjan ja Sakun välisestä keskustelusta.

Lämpimästi tervetuloa mukaan sunnuntain messuun!