25.08. Onneksi olkoon: Loviisa | Palaute | På svenska | In English

Paavalin seurakunta

Arja Kortelaisen saarna 3.2. messussa

Paavalin seurakunta

04.02.2019, 13:13 /  päivitetty 04.02.2019, 13:12
Kynttiläpäivänä Arja Kortelainen saarnasi Paavalinkirkossa. Uutisesta pääset lukemaan saarnan.

Kynttilänpäivä 2019; Luuk. 2:22-33; Yhteisvastuukeräyksen aloitus

Viikko sitten korjasin kotimme pieneltä alttaripöydältä pois jouluseimen. Mietin, mitä laitan siihen tilalle. Ajattelematta yhtään tämän sunnuntain saarnaa laitoin siihen pienen figuurin, missä on Jeesus-lapsen perhe, isä-Joosef kävelee ja äiti-Maria istuu aasin selässä Jeesus-lapsi sylissään, sekä punaisen sydämen muotoisen tuikkukynttiläkipon. Vasta viikolla oivalsin, että haluan ottaa nämä esineet mukaan tähän Yhteisvastuukeräyksen avajaismessuun.

Tämä figuuri kertoo minulle, että Jeesuksenkaan maan päällinen elämä ei ollut suoraviivai-sen helppoa. Elämän ensihetket, syntymä eläinten tallissa ei ollut vanhempien suunnittelema. Vaikka Raamattu ei kerro kovin paljon Jeesuksen lapsuudesta ja nuoruudesta, Matteuksen evankeliumissa kerrotaan, miten enkeli ilmestyi Jeesuksen isälle Joosefille ja kehotti häntä lähtemään perheensä kanssa Egyptiin pakoon julmaa kuningas Herodesta, joka oli uhannut tappaa kaikki alle kaksivuotiaat poikalapset. Jeesus-lapsesta perheineen tuli turvapaikanhaki-joita. Tämä figuuri on kuva perheestä matkalla tuntemattomaan.

Punainen sydämen muotoinen kynttiläkippo muistuttaa aika paljon Yhteisvastuukeräyksen logoa, punaista sydäntä. Punainen sydän kertoo rakkaudesta, toisesta välittämisestä, tahdosta rakastaa ja välittää toisesta ihmisestä. Se kertoo myös Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan, mikä tuli konkreettiseksi ja näkyväksi Jeesuksen syntyessä ihmiseksi meidän maailmaamme. Se, että Jeesuksen elämä maan päällä ei ollut suoraviivaisen helppoa, antoi hänelle kyvyn asettautua ihmisten rinnalle, ymmärtää ihmiselämän vaikeuksia ja niihin liittyviä tunteita. Jeesuksen kaikenlaisia ihmisiä kohtaan osoittama rakkaus tuli suoraan sydämestä, ei velvol-lisuudesta.

Päivän evankeliumi kertoo toisen tapahtuman Jeesuksen lapsuudesta, jo ennen pakomatkalle lähtöä. Jeesuksen vanhemmat menevät itse juutalaiselle laille kuuliaisina Jerusalemiin temp-peliin puhdistautumaan uskonnollisten säädösten mukaan ja samalla vievät Jeesus-lapsen säädösten mukaan Jumalan eteen. Nämä toimitukset olivat ilmeisesti Marialle ja Joosefille hyvin tärkeitä, koska he halusivat toimittaa ne kotikaupungin synagogan sijaan pidemmän matkan päässä Jerusalemin temppelissä. Tai tämä oli osa Jumalan suunnitelmaa, mitä Jee-suksen vanhemmat toteuttivat. Jerusalemin temppeliin kokoontuivat muiden ihmisten jou-kossa kaikkein hurskaimmat juutalaiset palvomaan Jumalaa. Sellainen oli myös evanke-liumitekstimme Simeon - jo vanha mies, jolle Pyhä Henki oli ilmoittanut, että hän ei tule kuolemaan ennen kuin on tavannut hartaasti odottamansa ja toivomansa tulevan Messiaan, Pelastajan, Vapahtajan. Jeesus-lapsessa vanha Simeon tunnisti profeettojen lupaaman Messi-aan ja puhkesi spontaanisti profeetalliseen ylistykseen. Nyt Simeon oli omin silmin nähnyt Jumalan kaikille kansoille lähettämän Valon ja Pelastajan.

Tämän vuoden Yhteisvastuukeräyksen materiaaleissa kerrotaan kenialaisesta 16-vuotiaasta tytöstä, Bettystä. Bettyn oma perhe on kohdellut häntä huonosti ja hänet naitettiin hyvin nuo-rena. Mies oli kuitenkin väkivaltainen ja nyt Betty asuu 3-vuotiaan poikansa kanssa huono-kuntoisen isoäitinsä luona. Jos heillä on jotain ruokaa, Betty valmistaa aamulla ennen kou-

luun lähtöä aterian. Hän hoitaa sekä lastaan että isoäitiään. Iltaisin ja koulun lomilla hän yrit-tää tehdä jotain sellaista työtä, josta saa rahaa pienen perheen elättämiseen. Vaikka Betty on hyvä oppimaan ja tehokas opiskelija, koulun käynti on vaikeaa. Opettajat kuitenkin kannus-tavat häntä jatkamaan koulunkäyntiä, vaikka hitaastikin, että hän voisi saavuttaa unelmiaan. Bettyn unelma olisi tulla opettajaksi.

Mitä yhteistä on päivän evankeliumilla ja kenialaisen Bettyn tarinalla? Se on toivo.

Unelma ja toivo ovat suurin piirtein synonyymejä. Toivo ja unelmat tekevät elämästä miele-kästä. Ne antavat syyn ja voiman pinnistellä eteenpäin myös hyvinkin vaikeissa tilanteissa. Sekä vanhalla Simeonilla että Bettyllä oli ja on toive ja toivo. Vanhan Simeonin toivo toteu-tui hänen kohdatessaan pienen Jeesus-lapsen. Hän oli valmis rauhassa jättämään maanpäälli-sen elämän, kun tiesi, että Jumalan lupaukset toteutuvat. Bettyn unelma ja toive on jo osittain toteutunut, kun hän saa vaikeasta tilanteestaan huolimatta käydä koulua. Opettajien kannus-tus pitää yllä toivoa, että jonakin päivänä on helpompaa.

Meillä jokaisella on todennäköisesti erilaisia unelmia ja toiveita. Useimmiten niiden toteu-tumiseen tarvitaan myös toisia ihmisiä. Jeesuksen vanhemmat mahdollistivat vanhan Sime-onin ja Jeesus-lapsen kohtaamisen. Bettyn isoäiti ja opettajat ovat rohkaisijoita ja toivon an-tajia Bettyn kulkiessa kohti unelmaansa.

Toivo on yksi kristillinen hyve. Apostoli Paavalin mukaan yksi tärkeimmistä uskon ja rak-kauden rinnalla. Kristittyinä me elämme toivon varassa; luottaen, että Jumala johdattaa meitä tässä elämässä ja että matkamme määränpää on Jumalan koti. Kristillinen toivo ei ole yksin kulkemista. Toivomme saa tukea toisilta ihmisiltä ja kristittyinä meidän tehtävämme on aut-taa ja ylläpitää toisten toivoa. Jumala itse on omalla toiminnallaan osoittanut meille tämän tehtävän, kun hän lähetti Poikansa Jeesuksen ihmiseksi meidän maailmaamme. Ihminen tar-vitsee ihmisen kulkemaan rinnalla ja jakamaan taakkoja. Ihminen tarvitsee toista ihmistä toi-von ylläpysymiseen.

Ihmiseksi syntynyt Jeesus oman maanpäällisen elämänsä monine takapakkeineen, turvapai-kanhakijanakin, kantaa ja ylläpitää meidän toivoamme. Jumalan meitä kohtaan osoittaman rakkauden tähden meidän tehtävämme on yrittää luoda toivoa toivottomuuteen, auttaa ylläpi-tämään toivoa niin lähellämme kuin kaukanakin olevissa lähimmäisissämme.

Tämän merkiksi sytytän toivon kynttilän.