”Kaipaan seurakunnilta lohdullisia sisältöjä verkossa. Toivon, että tehtäisiin erityisesti toivoa ja positiivisuutta vahvistavia juttuja. Netin kautta voidaan luoda sielullista yhteyttä."

Näin pohtii Anne Niemelä. Hän vastasi Munkkiniemen seurakunnan kyselyyn, jossa pyydettiin palautetta seurakunnan verkossa julkaisemista videoista.

Arpaonni suosi Annea, ja hän kipaisi pyörällä naapuriseurakuntaan noutamaan palkinnoksi luvatun 30 euron päivittäistavarakauppaketjun lahjakortin.

Meilahdessa asuva Niemelä on elävä esimerkki siitä, miten netissä seurakuntien tai kaupunginosien rajat kaatuvat. Kun korona sai seurakunnat ottamaan digiloikan, tuli yhtäkkiä mahdolliseksi osallistua kirkonmenoihin virtuaalisesti missä päin maata tahansa.

Niemelä on tosin osallistunut Munkkiniemen kirkossa järjestettyihin tilaisuuksiin jo ennen korona-aikaa. Hän tottui piipahtamaan naapuriseurakunnassa esimerkiksi sen ansiosta, että hänen tyttärensä kävi rippikoulun Munkkiniemessä.

Odotan, että pääsen taas kirkkoon.

Virsihetket ilahduttivat

Viime aikoina Niemelä on seurannut Munkkiniemen seurakunnan videoista esimerkiksi hiljaisen viikon virsihetkiä. Lisäksi hän on katsellut jonkin verran Munkkiniemen seurakunnan verkossa lähettämiä jumalanpalveluksia.

”Odotan, että pääsen taas kirkkoon. Kaipaan myös konsertteja”, Niemelä kertoo.

Maaseudulla varttunut Niemelä tottui jo lapsuudessa siihen, että kirkko on läsnä arjessa.

Kirkossa käyminen on osa elämää, mutta se on viime vuosina painottunut juhlapyhiin, kuten pääsiäiseen ja jouluun. Hän muistelee, että kun tytär oli pieni, hän kävi messussa usein niin, että lapsi osallistui samaan aikaan kirkolla järjestettävään pyhäkouluun. Siitä on jäänyt lämpimät muistot.‍